Taavetissa

    

Kolme astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Kuunsirppi ja tähdet kimmeltävät taivaalla. Postauskuvana on pururadan hiihtomaja odottamassa talvea ja lunta. Kuva on otettu eilen aamulla, jolloin lämmin ilmavirtaus kävi vielä etelästä, satoi tihkua ja pilvet peittivät taivaan. Kävimme eilen yhdeksän jälkeen kirjastossa ja kaupassa. Lainasin pikalainoista Helenalle Satu Rämön Hildur-sarjan uusimman jännärin Tinna, jonka hän on lukenut jo kahdesti, mutta hän alkoi lukea sitä heti kolmannen kerran. Helenalla on kesken odottamassa Ville-Juhani Sutisen hieno dokumentti Kuolleiden muistomerkkien vuosisata. Hän on lukemassa sitä kolmatta kertaa. Minä olen lukenut sen kahdesti. Lainasin itselleni Veijo Meren Novellit vuodelta 1965. Päiväunien jälkeen tarkistimme, mitä käsitöitä oli laatikoissa kellarissa ja Helena toi sieltä jotain ylös. Hän otti myös saunavastan, joten illalla oli koivun tuoksua saunassa. Luin ja muokkasin eilen kahteen otteeseen Levoton olo -tarinaa. Luimme ääneen John Steinbeckin tragediaa Vihan hedelmät. Tragedia se on. Auton moottorista meni laakeri. Remppaa tien päällä. Luin illalla loppuun Ernest Hemingwayn romaanin Ja aurinko nousee. Sen jälkeen vietimme elokuvailtaa ja katsoimme Aki Kaurismäen filmin Varjoja paratiisissa.

Taavetissa

    

Viisi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Tuulta ja sadetta. Postauskuvassa on kolme kirjaa, joita luemme parhaillaan. Eilen leudossa säässä teimme saappaat jalassa metsässä hiihtolenkin. Helena neuloi hartiahuivin valmiiksi. Se on lahja vuosia täyttävälle rakkaalle läheiselle. Minä kirjoitin ja muokkasin Levoton olo -tekstiä. Sitä on nyt kolmetoista sivua. Luulen, että juonirunko on valmis. Luimme eilen ääneen vajaat viisikymmentä sivua John Steinbeckin romaania Vihan hedelmät. Steinbeck sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1962. Helenalla oli unilukemisena Ville-Juhani Sutisen kirja Kuolleiden muistomerkkien vuosisata. Minä luin Ernest Hemingwayn romaania Ja aurinko nousee. Eilen iltamyöhällä katsoimme kaksi Aki Kaurismäen filmiä, Tulitikkutehtaan tyttö ja Ariel. Ensimmäisessä olivat mukana muun muassa Elina Salo ja Silu Seppälä, molemmat hiljattain menehtyneitä. Jälkimmäisessä oli Matti Pellonpää.

Taavetissa

    

Viisi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on otos pururadalta eilen aamuhämärissä. Postaustekstin jälkeen on lisää sumuisia kuvia ja kaksi Helenan luonnosta isänpäivänä saamastani luonnoslehtiöstä. Helena alkoi eilen neuloa kokoon hartiahuivia isoäidinneliöistä. Minä kirjoitin Levoton olo -tarinaa. Sitä on kuusi sivua. Luimme ääneen vajaat neljäkymmentä sivua John Steinbeckin romaania Vihan hedelmät. Kirja kuvaa 1930-luvulla Amerikan keskiosien lama- ja katoajan takia mailtaan suistuneiden ja pois ajettujen maanviljelijöiden hätää ja pakkomuuttoa kotikonnuiltaan. Olemme lukeneet neljäsosan kirjasta. Nyt he lähtivät viimein kohti Kalifornian onnelaa, jossa heidän kuvitelmissaan rypäleet tippuvat suuhun. Kolme tuhatta kilometriä romuautolla. Mistä he saavat edes polttoainetta? Vaikka olemme molemmat lukeneet Vihan hedelmät ennen, ei ole jäänyt mitään muistikuvaa, miten tarina etenee. Suuri kertomus ja katkera, sen osaa jo nyt ennustaa. Helena teki eilen käsityönsä ohessa talousaskareita kuunnellessaan, kun luin ääneen. Hän leipoi mustikkapiirakan, paahtoi mysliä ja keitti punajuuria. Illalla luimme omia lukukirjojamme, Helena Ville-Juhani Sutisen kirjaa Kuolleiden muistomerkkien vuosisata ja minä jatkoin Ernest Hemingwayn romaania Ja aurinko nousee. Katsoimme iltamyöhällä Aki Kaurismäen filmin Kauas pilvet karkaavat.

Taavetissa

    

Lämpötila nollassa aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on juurakko pururadalla valaisintolpan tyvessä. Mielikuvissani näen siinä sammalturkkisen villisian pään. Kuva on otettu viime viikolla. Jännitämme ottaako blogit.fi -sivusto sen postauskuvaksi vai ei? Eilen postauskuva oli eri kuin se, minkä olimme itse valinneet, isänpäivän aamiaispöytä ja joka on nähtävissä, kun klikkaa eilispäivän postauksen auki. Edellisen kerran tapahtui tällainen virhe lokakuun kolmaskymmenes päivä eli aika hiljattain. Valikoiko postauskuvan sivustolle joku ihminen vai tekeekö sen tekoäly? Tekoälystä sen verran, että etsiessäni kustantajaa, jolle tarjoaisin Puolinainen -käsikirjoitusta, kohtasin yhden kustantajan sivuilla erikseen maininnan, että he eivät vastaanota tekoälyllä tuotettuja kirjoituksia. Eilen, maanantaina laitoimme varalta piikit tossujen kantoihin, kun lähdimme aamulenkille. Idänpuoleinen taivas rusotti punaisena. Sunnuntaina kaupassa oli niin hyvän näköisiä, pieniä kaalinkeriä, että Helena päätti tehdä kahden päivän keiton, slaavilaisen tattikeiton. Eilen aamupäivällä hän silppusi kaalia ja alkoi keittää sitä. Minä kirjoitin postaustekstiä muistiin ja päiväkirjaa kuulakärkikynällä, kaunokirjoituksena. Helena saa näitä kirjallisia terveisiä minulta jokaiselta päivältä. Vihkoja täyttyy ja luovutan ne vuoron perään aina, kun vietämme jotain merkkipäivää. Kirjoitin ja jatkoin eilen myös Levoton olo -tarinaa. Sitä on neljä sivua. Kävimme kaupassa ennen puolta päivää. Päiväunien jälkeen aurinko paistoi ja Helena halusi ulos, joten teimme kävelylenkin. Sen jälkeen luimme ääneen John Steinbeckin romaania Vihan hedelmät. Olemme lukeneet sitä reilut sata sivua. Hyvää kerrontaa. Helena kutoi kuunnellessaan. Unilukemisena hänellä oli Ville-Juhani Sutisen kirja Kuolleiden muistomerkkien vuosisata.

Taavetissa

    

Kolme astetta pakkasta tänä aamuna Luumäen Taavetissa. Kuu paistaa. Postauskuvana on isänpäivän aamiaispöytä, jossa on mukana nyöritetty lahjapaketti minulle. Kiitos. Kiersimme eilen, sunnuntaiaamuna pururadan kautta Savitaipaleentielle, käännyimme Puusepäntielle ja palasimme sähkölinjan kautta ja kuutostien alikulusta takaisin pururadalle. Joimme lenkin jälkeen kahvit ja nautimme sen kanssa mustikkapiirakkaa. Helena piirsi eilen saunagraffitejaan. Milloin veden ja hien jättämissä, haihtuvissa läikissä on mies nousemassa portaita, milloin taas mies perkaa ahvenia tai tekee jotain muuta. Minä hahmottelin tarinaa nimeltä Levoton olo ja joka ei ole välttämättä lyhyt novelli. Iltapäivällä luimme ääneen John Steinbeckin romaania Vihan hedelmät. Kirjailijalla on ollut siinä painava aihe ja jossa hän on ottanut kantaa. Arvioin, että luemme sitä kolme viikkoa. Olen lukenut kolmasosan Ernest Hemingwayn romaanista Ja aurinko nousee. Muistelen, että olen lukenut kirjan kerran ennen. Varasin kirjastosta Ville-Juhani Sutisen kirjan Reunamerkintöjä: kadonnutta Eurooppaa etsimässä. Helena sai siitä ajatuksen ottaa lukuun Sutisen Kuolleiden muistomerkkien vuosisata vuodelta 2016. Ringetten maailmanmestaruus tuli Suomeen. Yhdeksäs perättäinen kulta. Onnea joukkueelle.

Taavetissa

    

Hyvää isänpäivää. Kuusi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvassa on rekka parkissa perjantaina Joukolantiellä. Rekkakuski piti kahvitauon vieraanamme. Perjantaina tapahtui kaikenlaista muutakin: Varasimme rokotusajat. Kävimme paikan päällä omalla Hyvinvointiasemallamme, ensimmäistä kertaa. Hyvinvointiasema on päivittäisen kulkureittimme varrella. Lainasin kirjastosta John Steinbeckin romaanin Vihan hedelmät. Olemme lukemassa sen seuraavaksi ääneen. Itse asiassa aloitimme jo. Olemme molemmat lukeneet sen kauan sitten. Tämä on uusi, Raimo Salmisen tekemä suomennos vuodelta 2016. Lainasin myös Carlos Fuentesin teoksen Tarina Heredian suvusta. Luin siitä alkua, mutta jätin siihen. En saanut makua tekstiin. Jätin kesken myös Jayne Anne Phillipsin novellikokoelman Mustat kuviot. Turvauduin omassa hyllyssä olevaan Ernest Hemingwayn romaaniin Ja aurinko nousee. Ehkä se kelpaa. Lähetin perjantaina Puolinainen -käsikirjoituksen seuraavalle kustantajalle. Perjantaipäivästä puuttui vain, että olisin aloittanut jonkin uuden tarinan. Lauantaita vasten yöllä heräsin unennäköön, jossa olin bussissa, mutta se ei ollut ihan tavallinen juttu. Tapailin sitä koneella sivun verran, mutta hylkäsin sen. Eilen aamulla, lauantaina teimme Saviniementien lenkin. Helena on piirtänyt perjantaina ja eilen luonnoksia ja kutonut villasukkia kuunnellessaan, kun minä luin ääneen Vihan hedelmiä. Helenalla on luvussa Kari Haakanan dekkari Tapa hänet ensin, joka sijoittuu muun muassa Lappeenrantaan.

Pieni rumpalityttö

 

Pieni rumpalityttö

Ensimmäinen tänä syksynä ääneen lukemamme kirja oli John Le Carren jännäri Pieni rumpalityttö. Tässä siitä oma lukukokemukseni ja Helenan kuuntelukokemus seuraa jäljempänä. Kirja oli Helenan toivomus, jonka hän esitti jo viime keväänä. Minulle ehdotus sopi. Le Carre kirjoittaa hyvin. Olemme lukeneet Pieni rumpalityttö -teoksen ennen ja luin silloinkin nimenomaan sen ääneen. Silloin olin sitä mieltä ja joka arvio ei ole muuttunut, että kirja on tekijänsä kehnoimpia. Aihe on liian hankala ja pitkäjäykkinen. Kolme neljäsosa kirjaa on alustusta ja valmistelua ja kiihkeämpi tapahtuminen alkaa vasta viimeisillä sadalla sivulla. Silti luin tekstiä mielelläni ja nauttien. Hyvä kirjailija kirjoittaa hyvin. Lisää mielenkiintoa kirjaan toi sen ajankohtaisuus. Taas Palestiinassa taistellaan ja mikä ei tietenkään olisi toivottavaa. Juuri nyt alueella on niin sanottu tulitauko tai aselepo, mutta se ei ilmeisesti pidä kunnolla. Kirjassa Pieni rumpalityttö John Le Carre kuvaa hyvin eri maalaisia ja eri kulttuuripiireistä olevia henkilöitä ja samoin kirjailija loihtii maiseman eläväksi niin Pyhän maan vuorilla ja autiomaassa kuin länsimaisissa kaupungeissakin. Pidin lukukokemuksesta. Saa nähdä kuinka innoissani olen, jos päätämme lukea jonkin nopeatempoisemman Le Carren jännärin.

Helena: Le Carrea on ilo lukea ja myös ilo kuunnella. Loppu oli loistava. Paljoa en muistanut kirjasta, mutta nyt kuunneltuna filmi pyöri päässäni koko ajan. Teksti on hyvää ja tunnelma tiivistä. Paljon tunnetta ja syvää kuvaamista. Nautin joka hetkestä ja sanoista, joita kuuntelin. Vain ääni. Ei kirjaimia eikä sanoja näkyvissä. Edelleen kirjailija on yksi lemppareistani