Ensimmäinen tänä
syksynä ääneen lukemamme kirja oli John Le Carren jännäri Pieni rumpalityttö. Tässä
siitä oma lukukokemukseni ja Helenan kuuntelukokemus seuraa jäljempänä. Kirja
oli Helenan toivomus, jonka hän esitti jo viime keväänä. Minulle ehdotus sopi.
Le Carre kirjoittaa hyvin. Olemme lukeneet Pieni rumpalityttö -teoksen ennen ja
luin silloinkin nimenomaan sen ääneen. Silloin olin sitä mieltä ja joka arvio ei
ole muuttunut, että kirja on tekijänsä kehnoimpia. Aihe on liian hankala ja
pitkäjäykkinen. Kolme neljäsosa kirjaa on alustusta ja valmistelua ja kiihkeämpi
tapahtuminen alkaa vasta viimeisillä sadalla sivulla. Silti luin tekstiä
mielelläni ja nauttien. Hyvä kirjailija kirjoittaa hyvin. Lisää mielenkiintoa
kirjaan toi sen ajankohtaisuus. Taas Palestiinassa taistellaan ja mikä ei tietenkään
olisi toivottavaa. Juuri nyt alueella on niin sanottu tulitauko tai aselepo,
mutta se ei ilmeisesti pidä kunnolla. Kirjassa Pieni rumpalityttö John Le Carre
kuvaa hyvin eri maalaisia ja eri kulttuuripiireistä olevia henkilöitä ja samoin
kirjailija loihtii maiseman eläväksi niin Pyhän maan vuorilla ja autiomaassa
kuin länsimaisissa kaupungeissakin. Pidin lukukokemuksesta. Saa nähdä kuinka
innoissani olen, jos päätämme lukea jonkin nopeatempoisemman Le Carren jännärin.
Helena: Le Carrea
on ilo lukea ja myös ilo kuunnella. Loppu oli loistava. Paljoa en muistanut
kirjasta, mutta nyt kuunneltuna filmi pyöri päässäni koko ajan. Teksti on hyvää
ja tunnelma tiivistä. Paljon tunnetta ja syvää kuvaamista. Nautin joka hetkestä
ja sanoista, joita kuuntelin. Vain ääni. Ei kirjaimia eikä sanoja näkyvissä. Edelleen
kirjailija on yksi lemppareistani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti