Taavetissa

    

Viisi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on otos pururadalta eilen aamuhämärissä. Postaustekstin jälkeen on lisää sumuisia kuvia ja kaksi Helenan luonnosta isänpäivänä saamastani luonnoslehtiöstä. Helena alkoi eilen neuloa kokoon hartiahuivia isoäidinneliöistä. Minä kirjoitin Levoton olo -tarinaa. Sitä on kuusi sivua. Luimme ääneen vajaat neljäkymmentä sivua John Steinbeckin romaania Vihan hedelmät. Kirja kuvaa 1930-luvulla Amerikan keskiosien lama- ja katoajan takia mailtaan suistuneiden ja pois ajettujen maanviljelijöiden hätää ja pakkomuuttoa kotikonnuiltaan. Olemme lukeneet neljäsosan kirjasta. Nyt he lähtivät viimein kohti Kalifornian onnelaa, jossa heidän kuvitelmissaan rypäleet tippuvat suuhun. Kolme tuhatta kilometriä romuautolla. Mistä he saavat edes polttoainetta? Vaikka olemme molemmat lukeneet Vihan hedelmät ennen, ei ole jäänyt mitään muistikuvaa, miten tarina etenee. Suuri kertomus ja katkera, sen osaa jo nyt ennustaa. Helena teki eilen käsityönsä ohessa talousaskareita kuunnellessaan, kun luin ääneen. Hän leipoi mustikkapiirakan, paahtoi mysliä ja keitti punajuuria. Illalla luimme omia lukukirjojamme, Helena Ville-Juhani Sutisen kirjaa Kuolleiden muistomerkkien vuosisata ja minä jatkoin Ernest Hemingwayn romaania Ja aurinko nousee. Katsoimme iltamyöhällä Aki Kaurismäen filmin Kauas pilvet karkaavat.