Taavetissa

    

Kesäkuun viimeinen päivä. Viisitoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on maalattu kivi kirjaston takaoven luona. Kuva on otettu eilen. Kirjaston omatoimiaika toimii vielä tänään ja jonka jälkeen on kahdentoista päivän kesätauko. Eilen teimme lyhennetyn taajamakävelyn, palautimme kaksi lainakirjaa kirjastoon, luimme lehdet ja kävimme kaupassa. Kaupassa on ollut jonkin aikaa uudet punnituslaitteet hevi-osastolla. Kehitystä. Ennen oli punnitus, yksi painikkeen painallus ja hintalappu tulostui. Uudessa systeemissä on punnitus, valinta näytön numerohaarukasta, oikean numeron valinta seuraavasta näytöstä ja kuitti tulostuu. Ihminen keksii tai tekoäly. Helena piirsi eilen shakkiruutuja ja ruusuja ja katsoi samalla läppäriltä sarjoja. Minä muokkasin Kynttilöitä. Sain käsikirjoituksen keskiosan muokattua. Tänään luen tekstin alusta loppuun. Olen työstänyt Kynttilöitä kolme kuukautta. Eilen meillä oli lounaaksi Helenan alustamalla taikinapohjalla pizza, jossa oli täytteenä tonnikalaa, silliä, suppilovahveroita, tomaatteja, tilliä, nokkosta ja juustoraastetta. Veikkasimme eilen aamupäivällä loput mm-jalkapallon ensimmäisen pudotuspelikierroksen ottelutulokset. Tasapelien yhteydessä merkitsimme erikseen, kumpi joukkue selviytyy jatkoon. Luin eilen Heinrich Böllin läpimurtoteosta Ei sanonut sanaakaan. Helena luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan osaa numero kaksikymmentäyksi Muuttunut selkonen ja toisena James Joycen teosta Finnegans Wake. Illalla pääsimme seuraamaan televisiosta Brasilian ja Japanin välistä ottelua, joka päättyi lisäajalla Brasilian hyväksi 2-1.

Taavetissa

    

Seitsemäntoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Pilvistä ja kosteaa. Postauskuvana on maalattu kivi, nurmikon pintaan kohonneen maakiven kaistale, joka on merkitty. Niitä on siellä täällä taajamassa kunnan maakaistaleilla. Teimme eilen kävelylenkin kauppareissun yhteydessä. Kuljimme pururataa länteen Vallikujalle, Patteritielle ja Linnalantielle. Helena jatkoi eilen akvarellia ja piirroksia. Minä muokkasin Kynttilöitä ja poistin muutaman sivun tekstiä. Luin eilen loppuun Leena Krohnin kirjan Unelmakuolema vuodelta 2004. Liitän tähän muutamia lainauksia ja yhden huomion. Sivulla 159: ”…Kun ihminen varttuu, hänestä tulee tympeä, itseensä vajonnut, ympäristöään töin tuskin tajuava, aisteiltaan tylsä ja epäsensitiivinen olio.” Kirjan takakannessa on teksti: ”Siellä, missä kaksi ihmistä kohtaa toisensa, on aina läsnä kahdeksan aavetta.” Näiden aaveiden määristä voi lukea sivuilta 78 ja 79. Sivun 79 lopussa on ehkä painovirhe – A:n ymmärrys sitä ja B:n ymmärrys tätä – tai mahdollisesti minä ymmärrän väärin. Helena luki eilen James Joycen teosta Finnegans Wake. Hän aloitti Kalle Päätalon Iijoki-sarjan teoksen numero kaksikymmentäyksi Muuttunut selkonen. Eilinen päivä oli helteinen ja ilmassa oli ukkosen tuntua. Illalla satoi. Illan päätteeksi seurasimme ensimmäisen pudotuspelin alun, Etelä-Afrikka vastaan Kanada, joka päättyi 0-1.

Taavetissa

    

Kymmenen astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on kastetta harakankellolla. Eilen aamupäivällä oli varsin pilvistä. Kävelimme lenkin hiekkatietä linkkimaston ohi ja palasimme pururataa pitkin. Helenalla oli järjestelmäkamera mukana ja hän otti kuvia pulusta ja tienlaidan kasveista. Kauppamatkan yhteydessä kävimme kirjastossa lukemassa lehtiä. Lounaana meillä oli eilen perunoita ja silliä ja raastettua porkkanaa, tomaattia ja herneitä. Jälkiruokana raparperikiisseliä, mansikoita ja tilkka kermaa. Kesäinen valikoima. Muokkasin eilen kahteen otteeseen Kynttilöitä. Kävin läpi kolme sivua. Poistin sivun verran tekstiä. Helena aloitti eilen uuden akvarellin. Hän katsoi sarjoja läppäriltä ja piirsi samalla. Hän luki loppuun Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kahdennenkymmenennen osan Iijoen kutsu. Sen lisäksi hän luki James Joycen kirjaa Finnegans Wake. Minä luin Leena Krohnin teosta Unelmakuolema. Liitän tähän lainauksen sivulta 141: ”Yhä uudelleen hän kävi läpi käsikirjoituksiaan, siirsi neljännen luvun kuudenneksi, muutti pilkun puolipisteeksi, vaihtoi kirpaisevan viiltäväksi, samean sumeaksi ja kukatiesin kentiesiksi.” Eilen iltamyöhällä katsoimme televisiosta Mika Kaurismäen elokuvan Amazon.

Taavetissa

    

Kolmetoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Yöllä on satanut. Asvaltti on yhä osin tumma kastuttuaan. Postauskuvana niittyä kukkeimmillaan. Kiersimme aamulla sähkölinjan kautta Savitaipaleentielle. Helenalla oli järjestelmäkamera ja siinä pitkä objektiivi. Kuvia tuli muun muassa keltasauramosta, jonka keltaisen sävy on voimakas, violetista niittyhumalakasvustosta ja oletettavasti ukon tulikukan vielä avautumattomasta kukinnosta. Eilen aamupäivällä taivas oli kirkkaan sininen ja muodostui korkeita pilvimuodostelmia. Helena piirsi eilen aamupäivällä, katsoi ohessa sarjoja läppäriltä ja kokkasi lounaaksi spaghettia kananmunakastikkeella. Minä muokkasin Kynttilöitä. Otin lukuun Leena Krohnin teoksen Unelmakuolema. Olen lukenut sen ennen, mutta Krohnin kirjoja voi lukea kerran toisensa perään. Laitan mukaan lainauksen sivulta 16: ”Oikeastaan on kummallista, että puhutaan uudesta aikakaudesta, Lucia tuli ajatelleeksi. Onhan se, mitä sanotaan uudeksi, aina vanhempi kuin edellinen historian vaihe. Kukaan ei ole niin vanha kuin se, joka on viimeksi syntynyt.” Ajatuksia herättävää tekstiä ja samalla aivojumppaa. Helena luki eilen iltapäivällä Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kahdettakymmenettä osaa Iijoen kutsu ja välillä James Joycen romaania Finnegans Wake. Illalla katsoimme pesä- ja jalkapalloa, naisia ja miehiä pelin tiimellyksessä.

Taavetissa

    

Kolmetoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on kollaasina luontoelämyksiä: Kylän yllä kohoava korkea pilvipatsas, hämähäkki kiipeämässä kaupan pullonpalautuskoneen kyljessä ja kissankello ojan pientareella. Eilen oli puolipilvinen päivä. Kiersimme aamulla pururadalla. Otin kuvia kännykällä ja Helena keräsi nokkosia kuivatettavaksi. Muokkasin eilen valikoituja kohtia Kynttilöitä -käsikirjoituksesta. Olen tekstin puolivälissä ja jatkan siitä tänään. Helena teki eilen aamupäivällä kukka-akvarellin. Hän katsoi sarjoja läppäriltä ja piirsi samalla. Välillä hän luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kahdettakymmenettä osaa Iijoen kutsu. Minä luin loppuun Paul Austerin New York -trilogian. Jos muistan oikein, olen lukenut teoksen kaksi kertaa ennen. Kirja on kokonaisuutena hyvä ja mielenkiintoinen, vaikka se on myös teennäinen. Varsinkin ensimmäisellä lukukerralla minua ärsytti se, että kirjailija antoi henkilöille värikoodin mukaisia nimiä: Blue, White, Black, Violet. Se tuntui pilkalta. Nyt varttuneemmalla iällä sitä ei ota mitään niin tunteella tai vakavasti, riittää pelkkä hymähdys. Pidin tällä lukukerralla tästä trilogiasta ja olen hyvilläni, että luin sen. Siinä on monia kokeellisia oivalluksia ja ajatuksia. New York -trilogia on Helenan lempikirjoja, alusta asti, joten meillä on riittänyt keskustelua siitä.