Kolmetoista astetta aamulla Luumäen
Taavetissa. Yöllä on satanut. Asvaltti on yhä osin tumma kastuttuaan. Postauskuvana
niittyä kukkeimmillaan. Kiersimme aamulla sähkölinjan kautta
Savitaipaleentielle. Helenalla oli järjestelmäkamera ja siinä pitkä objektiivi.
Kuvia tuli muun muassa keltasauramosta, jonka keltaisen sävy on voimakas,
violetista niittyhumalakasvustosta ja oletettavasti ukon tulikukan vielä
avautumattomasta kukinnosta. Eilen aamupäivällä taivas oli kirkkaan sininen ja muodostui
korkeita pilvimuodostelmia. Helena piirsi eilen aamupäivällä, katsoi ohessa sarjoja
läppäriltä ja kokkasi lounaaksi spaghettia kananmunakastikkeella. Minä
muokkasin Kynttilöitä. Otin lukuun Leena Krohnin teoksen Unelmakuolema. Olen
lukenut sen ennen, mutta Krohnin kirjoja voi lukea kerran toisensa perään. Laitan
mukaan lainauksen sivulta 16: ”Oikeastaan on kummallista, että puhutaan uudesta
aikakaudesta, Lucia tuli ajatelleeksi. Onhan se, mitä sanotaan uudeksi, aina
vanhempi kuin edellinen historian vaihe. Kukaan ei ole niin vanha kuin se, joka
on viimeksi syntynyt.” Ajatuksia herättävää tekstiä ja samalla aivojumppaa.
Helena luki eilen iltapäivällä Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kahdettakymmenettä
osaa Iijoen kutsu ja välillä James Joycen romaania Finnegans Wake. Illalla
katsoimme pesä- ja jalkapalloa, naisia ja miehiä pelin tiimellyksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti