Taavetissa

    

Seitsemäntoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Pilvistä ja kosteaa. Postauskuvana on maalattu kivi, nurmikon pintaan kohonneen maakiven kaistale, joka on merkitty. Niitä on siellä täällä taajamassa kunnan maakaistaleilla. Teimme eilen kävelylenkin kauppareissun yhteydessä. Kuljimme pururataa länteen Vallikujalle, Patteritielle ja Linnalantielle. Helena jatkoi eilen akvarellia ja piirroksia. Minä muokkasin Kynttilöitä ja poistin muutaman sivun tekstiä. Luin eilen loppuun Leena Krohnin kirjan Unelmakuolema vuodelta 2004. Liitän tähän muutamia lainauksia ja yhden huomion. Sivulla 159: ”…Kun ihminen varttuu, hänestä tulee tympeä, itseensä vajonnut, ympäristöään töin tuskin tajuava, aisteiltaan tylsä ja epäsensitiivinen olio.” Kirjan takakannessa on teksti: ”Siellä, missä kaksi ihmistä kohtaa toisensa, on aina läsnä kahdeksan aavetta.” Näiden aaveiden määristä voi lukea sivuilta 78 ja 79. Sivun 79 lopussa on ehkä painovirhe – A:n ymmärrys sitä ja B:n ymmärrys tätä – tai mahdollisesti minä ymmärrän väärin. Helena luki eilen James Joycen teosta Finnegans Wake. Hän aloitti Kalle Päätalon Iijoki-sarjan teoksen numero kaksikymmentäyksi Muuttunut selkonen. Eilinen päivä oli helteinen ja ilmassa oli ukkosen tuntua. Illalla satoi. Illan päätteeksi seurasimme ensimmäisen pudotuspelin alun, Etelä-Afrikka vastaan Kanada, joka päättyi 0-1.