Tilkankadulla

    

 Hyvää pääsiäistä. Pitkäperjantai. Täydenkuun aikoja. Eilen kiersimme Pikku Huopalahden rannan kautta kauppaan. Katutyömaalla raitiotien raiteet ovat tulossa ruostepintaisina mäkeä ylös. Mannerheimintien laidalta on kaadettu vanha, sisältä lahonnut ruotsinpihlaja, joka repesi talvella. Reppuni oli täynnä tyhjiä tölkkejä, mutta pullonpalautusautomaatti ei toiminut. Niinpä jätin tölkit odottamaan huoltomiestä. Kävin eilen läpi 31 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena piirtää tussilla luonnoksia ja akvarellitöiden pohjia. Kukkia, lintuja ja kissoja. Luimme ääneen seuraavan luvun Nikolai Gogolin kirjasta Kuolleet sielut. Päähenkilö Tsitsikov palaa uupuneena sielujenostomatkalta. Kirja on puolessa välissä. Helena lukee lisäksi Rex Stoutin Nero Wolfe -dekkaria Liian monta kuolemaa. Minä elän jänniä aikoja lasten kanssa kuunarilla Karibianmerellä. Merirosvoelämää ja lasten leikkejä. Välillä luen muutaman Tyyne Saastamoisen runon kokoelmasta Ruhtinaslintu. Illan päätteeksi katsoimme kolmekymmentä vuotta vanhan elokuvan. Uudetkin elokuvat vanhenevat. 

Tilkankadulla

    

Tänään kiirastorstaina näkyy aamutaivaalla himmeänä kaksi tähteä. Eli pilvipeite rakoilee sen verran. Illalla puolenyön aikaan paistoi täysikuu udun keskellä. Kävimme eilen Munkkiniemen kirjastossa. Palautin kaksi kirjaa ja lainasin kaksi uutta, Joel Lehtosen kirjan Putkinotko ja Alex Schulmanin Eloonjääneet. Jossain blogissa kehuttiin Schulmania, joten tulin uteliaaksi tästä kirjailijasta. Kokeilen myös voiko Putkinotkoa lukea? Jotkut kirjat nimittäin vanhenevat ja ajautuvat unhoon, kun on taas vastapainoksi olemassa ikisuosikkeja ja -hyviä. Luin ja työstin kaksikymmentä sivua eteenpäin Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen siinä yli puolenvälin. Helena luonnostelee, tekee piirroksia valmiiksi akvarelleihin, pohjatyötä, virkkaa ja katsoo televisiosarjoja. Iltapäivän ääneenlukutunnilla jatkoimme Nikolai Gogolin romaania Kuolleet sielut. Lukiessani sitä nyt hitaasti ja ajatuksella, huomaan, että kirja on hyvä, nautittava ja tasapainoinen. Moderni. Uudenaikaisempi kuin aikalaisensa ja kaikki muut lukemani 1800 -luvun venäläiset klassikot. Gogol on tarkkasilmäinen. Helenalla on Nero Wolfe unilukemisena ja minä jatkoin seilaamista yhdessä merirosvojen ja lasten kanssa Richard Hughesin kirjassa Rajumyrsky Jamaikassa. Gogolin tavoin myös Hughes on tarkkasilmäinen ja näkee ja tuo julki sellaista, mikä perinteisemmiltä kirjailijoilta menee ohi: Torakat syövät öisin ruumassa nukkuvien lasten kynsien alta pehmeän nahan ja lian ja kovettumat jalkapohjista niin, että aamuisin aristaa kävellä.

Tilkankadulla

    

 Kaunis kesäpäivä -blogi täyttää tänään kolme vuotta. Kun aloitimme tämän ”matkan”, asuimme Lappeenrannan Sammonlahdessa, mutta muutimme pian Luumäen Taavettiin ja viime syksynä tänne Tilkankadulle Helsingin Pikku Huopalahteen. Muuttohistoria sai jatkoa. Bloginpito jatkuu edelleen päivä kerrallaan kulttuurin hengessä ja positiivisella asenteella. Se tuntuu hyvältä. Juhlimme sitä. Eilen Suomen valtiovalta teki tahollaan historiaa. Löydän tällaisen myönteisen asian tapahtuneesta. Jatkoin eilen kolmetoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Korjasin myös muutamia kohtia ennen kuin menin eteenpäin. Vietimme eilen pyykkipäivää. Luin omalla ovivahtivuorollani pesutuvassa Tyyne Saastamoisen runokokoelmaa Ruhtinaslintu. Siinä on eurooppalaista ja pariisilaista henkeä. Helena tutki omalla vuorollaan kännykkäänsä. Hän taisi lukea myös viimeisintä versiota Gaz matkaan -tarinan ykkösosasta. Iltapäivällä nautimme auringonpaisteesta parvekkeella. Hyvä niin, sillä illemmalla taivas veti jo pilveen ja ennusteen mukaan lähipäivät pysyvät pilvisinä. Luin ääneen yhden luvun Gogolin kirjasta Kuolleet sielut. Richard Hughesin Rajumyrsky Jamaikassa on minulla puolivälissä. Olen innostunut tästä Hughesista. Hän kuvaa hyvin lapsia ja mainitsee esimerkiksi sen, että vanhemmat hämmästyisivät, jos he tulisivat ajatelleeksi kuinka vähän heidän lapsensa välittävät heistä. Isät ja äidit kuuluvat lasten mielestä heidän palvelijakuntaansa. Rajumyrsky Jamaikassa on puoliväliin mennessä osoittautunut rankaksi ja traagiseksi enkä ihmettele vaikka kaikki merirosvojen käsiin joutuneet lapset kuolisivat lopuksi.

Tilkankadulla

    

Kylmä pohjoinen ilmavirtaus jatkuu. Eilen keskipäivällä Pikku Huopalahdella oli vain vähän lintuja vesillä ja sorsat torkkuivat pää siiven alla rantakaislikossa kuivalla maalla. Pesimme pyykkituvassa eteisen räsymattomme. Se oli päivän ulkona narulla kuivumassa. Kesää ennakkoon lavasteissa. Edistyin kaksikymmentä sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Tekstissä on sellainen kohta, jossa en ole saavuttanut vielä sitä, mitä olen hakenut, mutta jätän sen ehkä odottamaan tuleviin päiviin. Toissapäivänä oli hankaluuksia läppärin sähköpostin kanssa ja eilen ylipäänsä netin suhteen. Onko yhteys niin hidas, että se kenkkuilee? Onko ilmiö vain yksittäinen vai onko ilmatilassa muutakin? Helena luonnosteli eilen telkun ääressä ja virkkasi välillä. Luimme iltapäivän ääneenlukutunnilla kolmannen luvun Gogolin kirjasta Kuolleet sielut. Teksti on hyvää, venäläistä, mutta ei niin hidasjäykkistä kuin tietyissä Dostojevskin paksuissa teoksissa. Helena lukee Stoutin Nero Wolfea. Minä jatkoin Richard Hughesin kirjaa Rajumyrsky Jamaikassa. Merirosvoja. Ajankohdasta en ole varma eli onko menossa 1800 -luvun loppu vai seuraavan vuosisadan alku, mutta purjelaivassa ollaan Karibian saaristossa. Juonenkulku yllätti, upeasti. Olin niin vaikuttunut, että etsin muita Keltaisessa kirjastossa julkaistuja, suomennettuja Hughesin kirjoja helmetin sivuilta ja varasin kirjan Kettu ullakolla.

Tilkankadulla

    

 Uusi viikko alkaa. Pikkupakkasta täällä etelärannikolla. Yöunet jäivät lyhyiksi, kun katsoimme eilen illalla televisiosta mitä kuuluu Suomeen? Näin tällä kertaa. Eilen pääsin eteenpäin 18 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Korjailin myös edellispäivänä läpikäymääni tekstiä. Korjauksien korjauksia. Helena virkkaa kaitaleita. Eilen aamulla hän vietti vähän aikaa työpöytänsä ääressä. Lintuja lähdössä lentoon. Keskipäivällä teimme tavanomaiseksi tulleen kävelylenkin Pikku Huopalahden rantapuistossa. Lukutunnilla jatkoimme ääneenlukuna toisen luvun Gogolin kirjasta Kuolleet sielut. Helena otti unilukemisiksi jonkin Rex Stoutin Nero Wolfe -dekkarin. Minä luovutin luettuani kolmanneksen Miki Liukkosen kirjasta Elämä: Esipuhe. Näin käy aina joskus. Luin pari vuotta sitten Liukkosen kirjan O ja nyt siis yhden kolmanneksen lisää tätä toista teosta. Tämän keskeytyksen jälkeen piti etsiä jotain muuta korvaavaa luettavaa ja valikoin omasta kirjahyllystämme Richard Hughesin teoksen Rajumyrsky Jamaikassa. Se on ilmestynyt Tauno Tainion suomentamana Keltaisessa kirjastossa vuonna 1956. Romaanin ensimmäiset neljä sivua olivat ainakin kelpo tekstiä. Hyviä kirjoja riittää.

Tilkankadulla

    

 Mustarastas laulaa aamun varhaisessa hämärässä. Kaksi tähteä erottuu vaalenevalla taivaalla. Ovatkohan ne Arcturus ja Vega? Eilen päiväkävelyllä sorsilla oli metkut mielessä. Myöhemmin iltapäivällä paistattelimme auringossa parvekkeella. Eilen kävin läpi 42 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Joudun kuitenkin arvioimaan tänään aamun virkeydessä, onko juuri sillä kohtaa tekstiä jokin osa heikosti tai hullusti. Jäi kaihertamaan. Helena teki eilen enimmäkseen käsitöitä. Ääneenlukutunnilla aloitimme seuraavan kirjan. Onko se viimeinen ennen kesätaukoa? Ehdotin, että lukisimme Nikolai Gogolin kirjan Kuolleet sielut. Helenalle se sopi. Olemme molemmat lukeneet sen aiemmin, minä kahdesti, mutta eiköhän se ole ajankohtainen ja kansainvälinen ja suomalainen. Ajaton. Ihmiset ovat aika samanlaisia, vaikka jotkut ovat saaneet päähänsä luulotella muuta. Luimme ensimmäisen luvun. Helena kehui tekstiä. Minun makuuni huumori Kuolleet sielut -kirjassa on liian osoittelevaa ja koin niin jo nuoruudessani tutuessani ensi kerran tähän teokseen. Mutta kirja menee kuitenkin suoraan ja nopeasti asiaan. Helenalla on yhä luvussa myös Sienilehti ja Hemingwayn Afrikan vihreät kunnaat. Minä luin vain muutaman sivun Miki Liukkosen kirjaa Elämä: Esipuhe. Ruumis. Juonta, joka yhdistää henkilöitä.

Tilkankadulla

    

Hyvää huhtikuun ensimmäistä. Kuukausi alkaa pikkupakkasessa täällä etelärannikolla. Taivas on pilvetön, joten toivossa on aurinkoinen päivä. Eilen kävelimme päivällä Pikku Huopalahden rannalla, kun joutsenpari lensi lahden pohjukkaan. Pääsimme kuvaamaan niitä kaikessa rauhassa. Toinen joutsenista seisoi ohuella jääriitteellä, joka kuitenkin kantoi linnun painon ja toinen ui sulavedessä. Ihmettelimme, mikä musta läikkä oli tämän uivan linnun pyrstössä. Kotona, kun Helena siirsi kuvia tietokoneelle, huomasimme, että musta oli linnun räpylä. Joutsen piti sitä ylhäällä jostain syystä ja yhtenä tuli mieleen, että ehkä lintu on loukannut jalkansa. Kävin läpi eilen 42 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Ensimmäinen osa loppui ja toinen alkoi. Helena luki loppuun käsikirjoituksen kolmannen osan ja antoi siitä rakentavaa palautetta illalla saunan lauteilla. Pidän mielessä. Eilen iltapäivän ääneenlukutunnilla luimme loppuun Günter Grassin kirjan Grimmin sanat, jossa on lopussa myös suomentaja Oili Suomisen huomautuksia tästä kirjasta ja käännöstyöstä ja lopuksi muistosanat kirjailijan kuoleman johdosta. Kirja jäi Grassin viimeiseksi. Helena jatkaa yhä akvarellien ja virkkausten parissa. Isoäidin neliöiden sijaan hän virkkaa pitempiä kaitaleita. Unilukemisina hänellä on Sienilehti, minun antamani kaunokirjoitusvihko ja Hemingwayn kirja Afrikan vihreät kunnaat. Lukemista maun mukaan. Minä jatkan Miki Liukkosen paksua kirjaa Elämä: Esipuhe. Täytekirjana kuljetan mukanani Saastamoisen runokokoelmaa Ruhtinaslintu. Kuukauden vaihtumisen merkeissä seurasimme eilen ikkunasta muuttotouhuja.