Mustarastas laulaa aamun varhaisessa hämärässä. Kaksi tähteä erottuu vaalenevalla taivaalla. Ovatkohan ne Arcturus ja Vega? Eilen päiväkävelyllä sorsilla oli metkut mielessä. Myöhemmin iltapäivällä paistattelimme auringossa parvekkeella. Eilen kävin läpi 42 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Joudun kuitenkin arvioimaan tänään aamun virkeydessä, onko juuri sillä kohtaa tekstiä jokin osa heikosti tai hullusti. Jäi kaihertamaan. Helena teki eilen enimmäkseen käsitöitä. Ääneenlukutunnilla aloitimme seuraavan kirjan. Onko se viimeinen ennen kesätaukoa? Ehdotin, että lukisimme Nikolai Gogolin kirjan Kuolleet sielut. Helenalle se sopi. Olemme molemmat lukeneet sen aiemmin, minä kahdesti, mutta eiköhän se ole ajankohtainen ja kansainvälinen ja suomalainen. Ajaton. Ihmiset ovat aika samanlaisia, vaikka jotkut ovat saaneet päähänsä luulotella muuta. Luimme ensimmäisen luvun. Helena kehui tekstiä. Minun makuuni huumori Kuolleet sielut -kirjassa on liian osoittelevaa ja koin niin jo nuoruudessani tutuessani ensi kerran tähän teokseen. Mutta kirja menee kuitenkin suoraan ja nopeasti asiaan. Helenalla on yhä luvussa myös Sienilehti ja Hemingwayn Afrikan vihreät kunnaat. Minä luin vain muutaman sivun Miki Liukkosen kirjaa Elämä: Esipuhe. Ruumis. Juonta, joka yhdistää henkilöitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti