Tilkankadulla

    

Selkeää, tyyntä ja kylmää. Kännykän mukaan aste plussaa ja pohjoistuulta metri sekunnissa. Kuukauden ensimmäinen sunnuntai, joten Helsingin Hakaniemessä on maalaismarkkinat. Jospa kävisimme siellä tällä kertaa. Eilen ulkoilimme kaksi kertaa, aamulla kaupalla ja päivällä kiersimme rannan kautta Ruskeasuon Teboilille munkkirinkilälle ja kahville. Helena kuvasi männyn kalliolla. Naputtelin sivun lisää Nyt -tarinaa. Sitä on kymmenen sivua. Tekstiä tihkuu, mutta ei lorota. Luin eilen loppuun Erno Paasilinnan kirjan Kadonnut armeija. Kirjailija kuvaa upeasti luonnonoloja, mutta hänhän oli luontoihmisiä, Petsamosta Suomen puolelle paennutta, kuulua veljessarjaa. Kirja itsessään on keinotekoisen tuntuinen. Tekijä pääsee kuitenkin siinä tuomaan julki kannanottojaan, että moraali on ainut syy, jonka takia sotia käydään, ei minkään muun vuoksi ja miehistön syöpäläisistä hän pääsee vertaamaan loisia ja sotilasloisia keskenään, joista jälkimmäiset hylkäävät isäntänsä heti, kun isännät käyvät turhiksi, toisin kuin luonnon loiset. Helena on lukenut nyt Kafkan kirjan Der Prozess. Minulla Kafkan Briefe an Milena lepää yhtenä muiden joukossa klaffipiirongin päällä.

Tilkankadulla

    

Haimme eilen Munkkiniemen kirjastosta kolmen suomalaisen kirjailijan kirjat, Tytti Parraksen romaanin Vieras, Pentti Saarikosken Ovat muistojemme lehdet kuolleet ja Erno Paasilinnan Kadonnut armeija. Viimeksi mainittu oli meillä aikoinaan, mutta joutui karsinnan kohteeksi tilanpuutteesta. Muistan lukeneeni sen enkä silloin pitänyt siitä. Haluan kokeilla päteekö arvioni yhä? Saarikosken kollaasiromaanin olen lukenut aikoinaan, mutta en muista siitä paljoa. Huomaan että kustantaja on ottanut kirjasta pehmeäkantisen näköispainoksen kymmenen vuotta sitten, vuonna 2012. Huomasin toisena, että kaikki nämä kolme kirjaa ovat Otavan painamia. Paasilinnan Kadonnut armeija -teoksen kansi on Kosti Antikaisen käsialaa, mutta muiden kahden kirjan kansitaiteilijoiden nimiä en tiedä. Sää oli eilen kylmä ja tuulinen, kun kävelimme Pikku Huopalahden rantaa kiertäen Paciuksenkadun sillalle, jossa näimme ruovikossa harmaahaikaran kalastamassa. Nyt -tarina eteni eilen jälleen sivun. Luin eilen iltapäivällä melkein kokonaan Paasilinnan Kadonnut armeija -teoksen. Helena teki omia töitään makuuhuoneen työpöydän ääressä ja virkkasi olohuoneen sohvalla. Hän lukee viimeisiä sivuja Franz Kafkan kirjasta Der Prozess. Ilmatieteenlaitoksen Kaisaniemen mittauspisteessä on nyt aamulla kymmentä vaille kuusi nolla pilkku neljä astetta miinusta.

Tilkankadulla

    

 Nollassa nyt perjantaiaamuna Helsingin Pikku Huopalahdessa. Kylmää säätä niin kuin eilenkin. Tuuli käy luoteesta. Eilen kaupasta tullessamme pyöreä pilvi leijui taivaalla kuin löyhästi kokoon pyöritetty kuu. Helenalla oli erillisessä kassissa kiinanruusu, joka on nyt kunniapaikalla olohuoneen ikkunalaudalla. Lähdimme syömään Mäkkäriin. Rantatiellä Helena kuvasi sinisiä, pieniä kukkia penkassa. Yksinäinen meriharakka etsi matoja nurmikentältä valkoposkihanhien parven liepeillä. Haikara seisoi vastarannalla ruovikon reunassa. Kun palasimme takaisin satoi hetken pieniä rakeita. Helena sai valmiiksi omat, uudet villasukkansa. Minä naputtelin sivun verran lisää Nyt -tarinaa. Iltapäivällä kännykässä oli viesti kirjastosta: kolme kirjaa odottaa noutoa. Luin Kafkan kirjeitä Briefe an Milena ja Helena viimeisiä sivuja Kafkan romaanista Der Prozess. Illan päätteeksi jalkapalloa televisiosta, Girona vastaan Mallorca, joka päättyi kaksi yksi.

Tilkankadulla

    

Ruusun päivä. Onnea kaikille Ruusuille. Onko tänään myös Kirjan ja ruusun päivä? Helsingin keskustassa Kaisaniemessä lämpötila on nolla pilkku kaksi astetta kaksikymmentä vaille kuusi. Kylmä aamu, kirkas taivas. Helena on lähdössä nyt sauvakävelylenkille. Iltayöstä näimme täysikuun, kun pilvet väistyivät sen tieltä. Puissa ja pensaissa viheriöi ja arvuuttelimme eilen kauppamatkalla mitä lajikkeita mikäkin on? Kaikki eivät ole selvillä. Tuomien lehdet ovat isoimpia, koivut vihertävät vielä hennosti ja hevoskastanjien komeat kukkatertut työntyvät esiin. Raidetyömaa etenee ripeästi Korppaanmäentiellä kohti Mannerheimintien risteystä. Saammeko pian kadun ennalleen? Nimi Korppaanmäentie ei ole minulla vieläkään hallinnassa, takaraivossa, vaikka kuljemme siitä melkein päivittäin. Olen naputellut tässä kuussa yhteensä seitsemän sivua Nyt -tarinaa. Se hakee muotoaan. Helena tekee akvarelleja ja jatkaa sukkien kutomista. Huomasin, että hän on pitemmällä Franz Kafkan kirjaa Der Prozess kuin eilen väitin postauksessa. Kirja on lopuillaan. Minä olen lukenut kaksikymmentä sivua Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena. Varaamani kirjastokirjat ovat kaikki matkalla. Luulen, että saan tänään ilmoituksia niistä. Frankfurt voitti eilen jalkapallossa Stuttgartin ja kohtaa DFB-Pokalin loppuottelussa Leipzigin.

Tilkankadulla

    

Huoltoyhtiön työntekijät suorittivat eilen pihan siivousta. Lumen alla talvehtineet lehtikeot kärrättiin pois. Päivän aikaan satoi vähän, mutta illalla näkyi jo kuu taivaalla. Ylihuomenna se on täysi. Helena teki akvarelleja eilen aamupuolella ja kutoi myöhemmin sukkiaan. Kantapäät tulivat valmiiksi. Hänellä on ehkä neljännes luettuna Franz Kafkan kirjaa Der Prozess. Minä kirjoitin kaksi sivua lisää uuteen Nyt -tiedostoon. Välityö, kun annan Gaz matkaan -käsikirjoituksen kirjoitustunnelmien asettua tarpeeksi kauan ennen kuin luen tekstin kertaalleen läpi. Arvioiden. Luin eilen Don DeLillon uusimman kirjan Hiljaisuus. Siinä on mottona Albert Einsteinin lausuma: ”En tiedä, millä aseilla kolmas maailmansota käydään, mutta neljännessä maailmansodassa taistellaan kepeillä ja kivillä.” Taattua DeLillon tekstiä. Kirjassa on niukasti sivuja, mutta se herättää ajatuksia, niin kuin kunnon kirjan pitääkin. Otin omasta hyllystä seuraavan kirjan, koska kirjaston varauksista on kaksi matkalla ja yksi varaustilassa, mutta ei vielä mitään noudettavissa. Halusin lukea kielillä ja otin Franz Kafkan Briefe an Milena, jonka olen hankkinut lokakuussa 1974. Olen lukenut sen kerran aiemmin läpi. Teksti on pientä tihrua, mutta joudun joka tapauksessa tankkaamaan. En aio tukeutua sanakirjaan.

Tilkankadulla

   

 

Lätäköitä. Vappu päättyi illalla sateeseen täällä etelärannikolla ja yön on satanut vaihtelevasti. Kännykän säätieto ilmoittaa, että nyt aamulla on Helsingissä kuusi astetta, tuuli käy etelästä ja sadekuuroja on odotettavissa. Eilen oli harvinaisen hieno vappusää. Kävimme ulkoilemassa vain kauppareissun verran, rannan kautta ylös Mannerheimintielle ja takaisin. Sepelkyyhky huhuili näkymättömissä kerrostalojen välissä. Naputin toissapäivänä ensimmäiset rivit uutta tekstiä. Annoin sille työnimeksi Nyt. Eilisen jälkeen olen tehnyt sitä neljä sivua. Hapuilen. Helena teki aamupuolella jotain akvarellia ja iltapäivällä hän kutoi sukkaa. Kantapää kuulostaa tuottavan hankaluuksia. Hän lukee edelleen Franz Kafkan kirjaa Der Prozess. Minä luin loppuun Juhani Peltosen kirjan Valaan merkkejä. Lopun umpikujasta pelastaudutaan Taun tähden lähistöltä pudotetun solmuisen köyden avulla. Loppui ennakoi Elmoa. Otin lukuun seuraavaksi Fritiof Nilsson Piratenin kirjan Kirjakauppias joka lopetti uimisen. Jaksoin sitä kaksikymmentä sivua ennen kuin luovutin. En ollut sillä tuulella enkä usko olevani jatkossakaan millään Nilsson Piratenin kirjan lukutuulella. Viime aikoina olen valikoinut kirjoja niin, että jonkun kirjailijan tai kirjan nimi nousee mieleen ja sen jälkeen käyn netissä, tutkin onko mitä saatavissa lähikirjastosta ja jos ei ole, teen varauksia. Eilen suoritin onnistuneesti kolme kirjavarausta. Kaikki olivat saatavilla, joten hyvässä lykyssä ennen viikonloppua on noudettavissa jotain. Helenalla on samoin varauksia kirjastosta, mutta useimmat hänen valinnoistaan ovat uusia kirjoja ja niissä on pitkä odotusaika ja -jono.

Tilkankadulla

    

Hyvää vappua ja toukokuun ensimmäistä päivää. Aamun sarastaessa on kaksi astetta lämmintä. Otin eilen kuvan Ravintola Tilkanrannan ikkunasta kaltereineen ja Helsingin Yliopiston rakennusryhmän graffiteista täällä Ruskeasuolla, Mannerheimintien pohjoisimmassa päässä. Helena kuvasi kevään hentoja lehtiä. Väkeä oli liikkeellä aamuyhdeksältä kovin vähän. Pikku Huopalahden hiekkakentällä aikuinen mies ja keskenkasvuinen poika harjoittelivat rankkareita. Rantaraitti oli autio, mutta tuli sitten kuitenkin vastaan yksi lenkkeilijä, yksi hortoilija perässä ja Tilkantorilla kaksi poikaa pallotteli jalkapallolla. Eilen sommittelin aamupuolella tulevia saatesanoja Gaz matkaan -käsikirjoitusta varten. Luin ne Helenalle ja hän hyväksyi ne. Helena lähetti kuvia muutamasta uusimmasta akvarellistaan ja ne on tallennettu läppärille. Päivemmällä hän kutoi sukkaa ja katsoi telkkua. Illalla näimme kaksi jalkapallo-ottelua, Napoli yritti varmistaa liigamestaruutensa kotikentällä, kun sarjaa on jäljellä vielä kuusi ottelua, mutta Salernitana nousi lopussa yksi yksi -tasapeliin ja mestaruusjuhlat jouduttiin siirtämään tuonnemmas. Seuraavaksi Napoli pelaa vieraissa ja viikon päästä kotona. Myöhäisottelussa Atletico Madrid otti vierasvoiton Valladolidista lukemin kaksi viisi. Kuusikymmentä sivua lukematta Juhani Peltosen kirjaa Valaan merkkejä. Katsoin tähtikartasta missä sellainen tähdistö on: Valaskala on Seulasista länteen. Nähdään talvella.