Haimme eilen Munkkiniemen kirjastosta kolmen suomalaisen kirjailijan kirjat, Tytti Parraksen romaanin Vieras, Pentti Saarikosken Ovat muistojemme lehdet kuolleet ja Erno Paasilinnan Kadonnut armeija. Viimeksi mainittu oli meillä aikoinaan, mutta joutui karsinnan kohteeksi tilanpuutteesta. Muistan lukeneeni sen enkä silloin pitänyt siitä. Haluan kokeilla päteekö arvioni yhä? Saarikosken kollaasiromaanin olen lukenut aikoinaan, mutta en muista siitä paljoa. Huomaan että kustantaja on ottanut kirjasta pehmeäkantisen näköispainoksen kymmenen vuotta sitten, vuonna 2012. Huomasin toisena, että kaikki nämä kolme kirjaa ovat Otavan painamia. Paasilinnan Kadonnut armeija -teoksen kansi on Kosti Antikaisen käsialaa, mutta muiden kahden kirjan kansitaiteilijoiden nimiä en tiedä. Sää oli eilen kylmä ja tuulinen, kun kävelimme Pikku Huopalahden rantaa kiertäen Paciuksenkadun sillalle, jossa näimme ruovikossa harmaahaikaran kalastamassa. Nyt -tarina eteni eilen jälleen sivun. Luin eilen iltapäivällä melkein kokonaan Paasilinnan Kadonnut armeija -teoksen. Helena teki omia töitään makuuhuoneen työpöydän ääressä ja virkkasi olohuoneen sohvalla. Hän lukee viimeisiä sivuja Franz Kafkan kirjasta Der Prozess. Ilmatieteenlaitoksen Kaisaniemen mittauspisteessä on nyt aamulla kymmentä vaille kuusi nolla pilkku neljä astetta miinusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti