Tilkankadulla

    

Kaatuneitten muistopäivä. Eilen oli jo enemmän hevoskastanjoiden koreita kukkaterttuja auki. Ensimmäinen omenapuu oli näyttävästi kukassa. Helena teki kevätkeittoa kauppareissun jälkeen ja kun olin tiskannut astiat, teimme päiväkävelyn rannan kautta ylös Mannerheimintien itäpuolelle ja Tilkanmäen viertä Teboilille munkkirinkiläkahville. Oman keittiön munkkeja. Selasimme samalla lauantain hesarin. Nigeriasta näyttävä artikkeli. G8 maat kokoontuvat päättämään lisäsanktioista. Jotain rauhaan pakottamista. Tulokset toistaiseksi… Työstin eilen kymmenisen sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena akvarellasi, virkkasi isoäidinneliöitä ja luki Agatha Christien Bertramin hotellissa parvekkeella. Luin eilen tasapuolisesti Kafkan Briefe an Milenaa ja Faulknerin Liekehtivää elokuuta. Enemmän katsoin lauantain jalkapallo-otteluita, joita näimme. Monessa sarjassa voittaja on jo selvillä ennen näitä viimeisiä otteluita ja työjalkapalloilijat tekevät vain pakolliset, heiltä ostetut liikkeet, juoksut ja potkut, enemmän koregrafian vuoksi ja omaa erikoislaatuaan ja osaamistaan näyttäen kuin pelituloksen takia. Ja tietenkin yleisölle, joka pääsee hurraamaan idolilleen.

Tilkankadulla

    

 Sorsa piti eilen tarkkaan silmällä ohikulkijoita, Helenaa ja minua, kun kiersimme päivällä Helsingin Pikku Huopalahden rantaraittia. Koululaiset olivat liikkeellä Unicefin kävelytempauksessa. Parkkipaikan asvaltilla oli lokin munankuori. Joko lokinpojat kuoriutuvat? Otin taas yhden kuvan etupihan ja Hilda Flodinin aukion välisestä ”peltikäärmeestä”. Tammenlehdet ovat vielä pieniä ja käpristyneitä. Nokkoset kukkivat. Helena leipoi kakun. Nyt aamulla rusakko torkkui pihalla B-rappuun vievän kävelysillan alla. Eilen, perjantaina jatkoin aherrusta Gaz matkaan -käsikirjoituksen parissa. Puolet ensimmäisestä osasta on stilisoitu. Viikko sitten aloitin tämän viilauksen. Helena maalasi eilen akvarelleja, teki luonnoksia niihin, virkkasi isoäidinneliöitä ja leipoi ohessa. Eilen iltapäivällä otimme aurinkoa parvekkeella. Luin Sebastian Faulksin Englebyn loppuun ja aloitin William Faulknerin romaanin Liekehtivä elokuu. En ole lukenut sitä ennen. Kirjan alkuteos, Light in August, on ilmestynyt 1932. Sen on suomentanut Kai Kaila 1968. Faulks oli hyvää ja nautittavaa tekstiä ja kerrontaa, upea tarina, mutta Faulkner tuntuu silti vielä huikeammalta. Olen lukenut sitä kolmekymmentä sivua. Helenalla on yhä Agatha Christien Bertramin hotellissa luvussa.

Tilkankadulla

    

 Luonto kukoistaa värikkäimmillään täällä etelärannikolla. Kuvattavaa on yllin kyllin. Tuomet ovat kauneimmillaan valkoisissaan, mutta hevoskastanjat odottelivat vielä eilen. Pieniä orvokkeja levittäytyi mattona Mannerheimintien laidan avoimella, luonnontilaisella kalliolla. Punainen mökki valtaväylän toisella puolella muistutti menneestä maailmasta kerrostalokolossien puristuksessa. Kävin siinä pihalla. Etenin ja stilisoin muutaman sivun Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Onko minulla edes pätevyyttä siihen? Helena tekee akvarellejaan ja virkkaa isoäidinneliöitä. Niitä on jo korissa taas pinkka. Hän lukee Agatha Christien dekkaria Bertramin hotellissa. Minulla oli luvussa eilen aamupuolen tauolla Franz Kafkan Briefe an Milena. Iltapäivä kului Sebastian Faulksin Englebyn parissa. Loppu käsissä. Aikahaarukka romaanissa seuraa päähenkilöä 1970 -luvulta tämän vuosisadan ja -tuhannen alkuvuosiin. Viranomaisilla on kysyttävää mieheltä. Tapahtuu sellaisia löytöjä, jotka ylittävät uutiskynnyksen ja Engleby otetaan kiinni ja pannaan muurien taakse. Me katsoimme eilen illalla viimeiseksi jalkapalloa televisiosta, kun Eurooppa -liigan välierässä Sevilla pudotti Juventuksen loppuottelusta lukemin kaksi yksi. Siihen tarvittiin jatkoaika normaalin peliajan jälkeen eli valvoimme yli puolenyön. Finaalissa pelaavat Sevilla ja AS Roma.

Tilkankadulla

    

 Helatorstaiaamu valkenee koleana. Sää on seljennyt. Helena on lähdössä sauvakävelylenkille. Kävimme eilen keskustassa Kampin kauppakeskuksessa. Siellä on yhä toiminnassa Indiska -liike. Olimme jotenkin siinä käsityksessä, että koko brändi on lopetettu. Kampin terassilla kuvasin kukkivan pensaan, jonka takaa näkyy iso ilmapallo kuin punertava täysikuu. Etenen verkkaasti, mutta vakaasti Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen noin puolivälissä tekstin ensimmäistä osaa. Poistoja on tullut kahdeksantoista sivua. Helena maalaa akvarelleja ja istuu telkun edessä tekemässä käsitöitä. Hän lukee Agatha Christien kirjaa Bertramin hotellissa. Simenonin Maigret ja penkillä istujaa ei kuulu kirjastosta. Luen välillä Franz Kafkan kirjeitä kirjassa Briefe an Milena ja pitemmät ajat Sebastian Faulksin romaania Engleby. Kirjan pää- ja nimihenkilö on nyt, kun olen lukenut siitä kolme neljäsosaa, yli kolmekymmentävuotias ja hän on ajautunut tekstinikkariksi aikakauslehteen. Elämä asettuu miten kuten uomiinsa, mutta hän kaipaisi ja haluaisi elää joitain osia siitä uudestaan, jotta ne menisivät paremmin. Muistot ahdistavat silloin, kun niitä nousee tajuntaan. Toisaalta hän haluaisi muistaa nekin hetket, jotka ovat jostain syystä pyyhkiytyneet muistista, mutta kun niitä sitten tihkuu esiin kuvina ja välähdyksinä, ne eivät tunnukaan kovin hyviltä. En muista aiemmalta lukukerralta vieläkään mitä kirjan loppupuolella tapahtuu, sen juonikulkua ja mitä kenties paljastuu. Eilen iltaviimeiseksi tuli jalkapalloa Manchesterista, jossa City voitti Real Madridin neljä nolla ja jatkaa Mestarien liigan loppuotteluun.

Tilkankadulla

   

 

 Eilen aamupäivällä näimme ensimmäiset avautuneet hevoskastanjan kukat Korppaanmäentien laidalla. Angervo kukkii ja tuomi. Penkille oli kuivunut valkovuokko. Päiväkävelyllä sateen edellä Pikku Huopalahden pinta päilyi tyynenä. Eilen satoi iltapäivällä ja illalla. Sisällä asunnossa oli hämärää ja samoin on nyt keskiviikkoaamuna, kun taivas on harmaassa pilvessä. Eilen iltamyöhällä näimme Interin ja AC Milanin välisen Mestarien liigan välieräottelun, jonka Inter voitti yksi nolla ja menee loppuotteluun yhteistuloksella kolme nolla. Tänään selviää kumpi asettuu Interiä vastaan, Manchester City vai ikisuosikki ja -menestyjä Real Madrid. Näemme ottelun. Helena teki eilen päivän mittaan akvarelleja työpöytänsä ääressä. Parveke ei vetänyt puoleensa. Minä työstin muutaman sivun Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Sebastian Faulksin Engleby on yli puolenvälin. Hyvä kirja. Joukossa myös jalkapallosta tuttuja englantilaisia paikannimiä ja Lontoon kaupunginosien ja katujen nimiä. Helenalla on unilukemisena Agatha Christien dekkari Bertramin hotellissa. Otimme eilen lisää arvoa matkakortteihin ja aiomme mennä tänään päivemmällä keskustaan.

Tilkankadulla

    

 Aamulla kaksitoista lämpöastetta Helsingissä. Eilen kauppareissulla hain edustavinta kuvaa Tilkankadun koivukujasta. Alas rantaan vievällä puistokujalla lukee penkissä Rooma. Päivemmällä kävelyllämme pohjoiseen suuntaavia lintuauroja lensi ylitse. Helena otti kuvia ja lähikuvia linnuista ja kukista ja minä kivistä ja kivenmuruista. Nautimme iltapäivän mittaan auringosta parvekkeella. Harmaa, vanhanaikainen lentokone vaappui pihan yli. Se on nähty monta kertaa. Mietimme ja arvuuttelimme mikä se voisi olla ja minne matkalla? Sotilaskomentaja esikuntineen suuntaamassa Suomenlahden yli. Huumesalakuljettajat menossa hakemaan uutta lastia Suomen markkinoille. Työstin kahteen otteeseen Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Poistin tekstiä kahden sivun verran. Stilisoin. Helena sai minulta Äitienpäivänä vihon täynnä kaunokirjoitusta, jota hän on lukenut parvekkeella ja sängyssä rinnan Simenonin Maigret’n kanssa. Olen ylpeä seurasta. Minä jatkoin sivun verran Kafkan kirjaa Briefe an Milena ja Sebastian Faulksin Englebytä olen lukenut kolmanneksen. Tuttu teksti, mutta en muista sitä yhtään eteenpäin. Odotan mielenkiinnolla mitä siitä kehkeytyy? Illalla myöhään istuimme vielä noin tunnin parvekkeella kesäyössä. Pilviä alkoi kertyä.

Tilkankadulla

    

Tänä aamuna Tilkankadun sisäpihalla juoksenteli kettu, kun menin parvekkeelle haistelemaan aamuilmaa. Otin kännykällä muutaman kuvan, joista näkee eläimen. Eilen ostimme kaupasta hilloa pannukakkua varten ja kuinka ollakaan valitsimme ensimmäisen kerran pihlajanmarjahyydykettä, jossa oli tuttu kettu logona. Helena kiinnitti eilen, äitienpäivänä isoäidinneliöitä peitoksi. Hän istui sohvalla television ääressä ja katsoi jalkapalloa ottelun toisensa perään ja teki käsitöitä. Peitto tuli valmiiksi. Ulkoilimme eilen kaksi kertaa, ensin kauppareissun ja toisen kerran kiersimme Pikku Huopalahden ympäri Paciuksenkadun sillan kautta. Työstin aamupäivällä Gaz matkaan -käsikirjoitusta eli poistin kaksi sivua ja korjailin tarvittavan. Luin pari sivua Franz Kafkan kirjaa Briefe an Milena. Luin myös kymmenen sivua Sebastian Faulksin kirjaa Engleby. Kirjan nykyhetki on vuodessa 1973. Kirjailija muistuttaa siinä mahdollista tulevaa vuoden 2003 lukijaa: ”...älkää vähätelkö minua. (Paitsi tietysti, jos olette täysin mullistaneet minun maailmani ja parantanut sitä, jos olette tuonut sinne rauhaa ja runsautta, parannuskeinon syöpään ja skitsofreniaan, kaikkien ihmisten ymmärrettävissä olevan yhtenäisen tieteellisen selityksen maailmankaikkeudelle…” Lainaus sivulta 89. Päähenkilö elää ja kokee englantilaista sisäoppilaitosta, jossa isommat oppilaat koulivat ja kasvattavat pienempiään ja nuorempiaan, kylvettävät ja pitävät myös päätä veden alla ja muuta kasvattavaa. Helena luki illalla vain muutaman sivun Simenonin dekkaria Maigret virittää ansan ennen kuin nukahti.