Kaatuneitten muistopäivä. Eilen oli jo enemmän hevoskastanjoiden koreita kukkaterttuja auki. Ensimmäinen omenapuu oli näyttävästi kukassa. Helena teki kevätkeittoa kauppareissun jälkeen ja kun olin tiskannut astiat, teimme päiväkävelyn rannan kautta ylös Mannerheimintien itäpuolelle ja Tilkanmäen viertä Teboilille munkkirinkiläkahville. Oman keittiön munkkeja. Selasimme samalla lauantain hesarin. Nigeriasta näyttävä artikkeli. G8 maat kokoontuvat päättämään lisäsanktioista. Jotain rauhaan pakottamista. Tulokset toistaiseksi… Työstin eilen kymmenisen sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena akvarellasi, virkkasi isoäidinneliöitä ja luki Agatha Christien Bertramin hotellissa parvekkeella. Luin eilen tasapuolisesti Kafkan Briefe an Milenaa ja Faulknerin Liekehtivää elokuuta. Enemmän katsoin lauantain jalkapallo-otteluita, joita näimme. Monessa sarjassa voittaja on jo selvillä ennen näitä viimeisiä otteluita ja työjalkapalloilijat tekevät vain pakolliset, heiltä ostetut liikkeet, juoksut ja potkut, enemmän koregrafian vuoksi ja omaa erikoislaatuaan ja osaamistaan näyttäen kuin pelituloksen takia. Ja tietenkin yleisölle, joka pääsee hurraamaan idolilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti