Helatorstaiaamu valkenee koleana. Sää on seljennyt. Helena on lähdössä sauvakävelylenkille. Kävimme eilen keskustassa Kampin kauppakeskuksessa. Siellä on yhä toiminnassa Indiska -liike. Olimme jotenkin siinä käsityksessä, että koko brändi on lopetettu. Kampin terassilla kuvasin kukkivan pensaan, jonka takaa näkyy iso ilmapallo kuin punertava täysikuu. Etenen verkkaasti, mutta vakaasti Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen noin puolivälissä tekstin ensimmäistä osaa. Poistoja on tullut kahdeksantoista sivua. Helena maalaa akvarelleja ja istuu telkun edessä tekemässä käsitöitä. Hän lukee Agatha Christien kirjaa Bertramin hotellissa. Simenonin Maigret ja penkillä istujaa ei kuulu kirjastosta. Luen välillä Franz Kafkan kirjeitä kirjassa Briefe an Milena ja pitemmät ajat Sebastian Faulksin romaania Engleby. Kirjan pää- ja nimihenkilö on nyt, kun olen lukenut siitä kolme neljäsosaa, yli kolmekymmentävuotias ja hän on ajautunut tekstinikkariksi aikakauslehteen. Elämä asettuu miten kuten uomiinsa, mutta hän kaipaisi ja haluaisi elää joitain osia siitä uudestaan, jotta ne menisivät paremmin. Muistot ahdistavat silloin, kun niitä nousee tajuntaan. Toisaalta hän haluaisi muistaa nekin hetket, jotka ovat jostain syystä pyyhkiytyneet muistista, mutta kun niitä sitten tihkuu esiin kuvina ja välähdyksinä, ne eivät tunnukaan kovin hyviltä. En muista aiemmalta lukukerralta vieläkään mitä kirjan loppupuolella tapahtuu, sen juonikulkua ja mitä kenties paljastuu. Eilen iltaviimeiseksi tuli jalkapalloa Manchesterista, jossa City voitti Real Madridin neljä nolla ja jatkaa Mestarien liigan loppuotteluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti