Tilkankadulla

    

Seitsemän astetta pakkasta täällä etelärannikolla. Yön aikana on satanut maahan uusi kerros puhdasta lunta ja hiljalleen sataa lisää. Kuvassa näkymä Korppaanmäentien ja Mannerheimintien risteyksestä toissapäivänä. Helena teki eilen koko aamupäivän omia piirros- ja tussitöitään makuuhuoneen työpöydän ääressä. Minä kirjoitin kuunnelmaa. Tekstiä on kahdeksan sivua. Se etenee ja rönsyilee eri suunnissa yhtä aikaa. Rehottaa kuin ameeba tai kasvi. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Peter Hoegin kirjaa Norsunhoitajien lapset. Illemmalla Helena luki Liisa Nevalaisen jännäriä Viimeinen rooli. Minä luin loppuhuipennuksen Colson Whiteheadin romaanista Harlem Shuffle. Jatkoin sen jälkeen Allen Ginsbergin runoja. Yksi kokoelma päättyi Collected Poems -yhteisniteessä. Seuraavan nimi on Cosmopolitan Greetings Poems 1986-1992. Vanha, raihnainen runoilija kirjoittaa yhä.

Tilkankadulla

    

Kuvassa juuri noussut aurinko liitti eilen varjomme yhteen Mannerheimintien lumipenkkaa vasten. Tänään vietämme Saamelaisten kansallispäivää. Tietokone takkuili vaihteeksi. Se on kuin ihmisen pää, pelaa välillä ja välillä ei. Eilen sain aikaiseksi sivun verran vuoropuhelua lisää kuunnelmaan. Helena teki koko aamupäivän töitä omalla koneellaan ja työpöydällään. Välillä kävimme kaupassa ja kuljimme edestakaisin Mannerheimintien jalkakäytävää. Iltapäivällä jatkoimme Peter Hoegin kirjan Norsunhoitajien lapset ääneenlukua. Sitä on kolmanneksen verran jäljellä. Ei aivan minun juttuni, mutta minä sitä ehdotin, joten okei. Helena otti eilen unilukemisiksi omasta hyllystämme Liisa Nevalaisen jännärin Viimeinen rooli. Liisa Nevalainen oli näyttelijä ja kirjailija, naimisissa Hannes Häyrisen kanssa. Minä olen lukenut kaksi kolmasosaa Colson Whiteheadin kirjasta Harlem Shuffle. Menettelee. En ryntää kuitenkaan lainaamaan muita Whiteheadin kirjoja, mutta en jätä tätä keskenkään.

Tilkankadulla

    

Runebergin päivä. “Mennyttä aikaa muistelen / niin mielelläni vielä...” alkaa Vänrikki Stool -runo. Kuvassa kaksi sympaattista lapiota pystyssä lumisella kasvimaalla. Ne ovat siinä kuin pariskunta nauttimassa keväisestä auringonpaisteesta, vaikka kalenterin mukaan pitäisi olla täyttä talvea. Eilen sunnuntaina Helena teki luonnoksia aamupäivällä ja kutoi myöhemmin. Minä naputtelin kuunnelmaa, jota on nyt viisi sivua. Söimme päivällä perunoita ja rouskukastiketta ja jälkiruuaksi luumukiisseliä ja kermavaahtoa. Aurinko paistoi, joten teimme lyhyen lenkin Pikku Huopalahden rantapuistoon. Päivätorkkujen jälkeen iltapäivällä luimme ääneen Peter Hoegin kirjaa Norsunhoitajien lapset. Illemmalla Helena luki Andrea Camillerin dekkaria Viulun ääni. Minä aloin lukea Colson Whiteheadin romaania Harlem Shuffle. Alku oli varovainen, mutta kyllä siinä on aihetta ja juontakin varmaan. Iltamyöhällä jaksoimme vielä valvoa ja katsoa kokonaan Madridin paikalliskamppailun, joka päättyi tasan yksi yksi.

Tilkankadulla

    

Tänään on Kynttilänpäivä. Kuunsirppi on nousussa taivaanrannassa talojen solassa. Kuvassa tulppaaneja. Eilen aloitin tyhjästä näytöstä kuunnelman tapailun. Kaksi sivua aamulla ennen kauppareissua. Kävelimme taas hetken aikaa Mannerheimintien jalkakäytävällä Ruskeasuolla. Lumikerros, jonka lukuisat askeleet olivat melkein kuluttaneet pois. Vesipuro lirisi risteyksestä alas Korppaanmäentietä. Helena teki eilen luonnoksia makuuhuoneessa työpöytänsä ääressä ja pelasi välillä pasianssia pelikorteilla. Iltapäivällä luimme jälleen ääneen Peter Hoegin kirjaa Norsunhoitajien lapset. Pääsimme Mahdollisuuksien merelle, Finon saaresta Kattegatista lähdössä mantereelle. Luin lopun Jonathan Franzenin romaanista Muutoksia. Illalla olivat vuorossa Allen Ginsbergin runot. Collected Poems on minulla sivulla 910. Helena otti unilukemisiksi Andrea Camillerin dekkarin Viulun ääni. Hänellä on jonkinasteinen Italian kausi meneillään. Telkusta tulee useimmiten jokin Montalbanon osa, sarja tai vuosikerta, mietteliäitä ilmeitä Italian hehkeissä maisemissa.

Tilkankadulla

    

Reippailin eilen perjantaina puolenpäivän aikaan itsekseni Munkkiniemeen kirjastoon ja takaisin. Otin kuvan katoavasta luonnon lumiveistoksesta nurmikolle sulaneella jääkentällä. Kirjastosta oli noudettavana varaamani Jonathan Franzenin Epämukavuusalue, Henkilökohtainen historia. Lainasin samalla Colson Whiteheadin kirjan Harlem Shuffle. Whitehead on uusi kirjailija minulle. Saa nähdä pidänkö vai en? Viime yön on satanut lunta. Parvekkeella se on sulanut vedeksi, mutta pihalla lunta on kauttaaltaan puhdas, valkoinen kerros. Helena teki eilen aamupäivällä luonnoksia makuuhuoneen työpöydän ääressä ja iltapäivän ja illan käsitöitä. Minä jatkoin eilen sivun verran kuunnelmakokeilua. Nyt aamuyöllä olin hereillä ennen kellonsoittoa ja päässä pyöri muutoksia tähän toistaiseksi kirjoittamaani. Se mitä olin saanut aikaiseksi vesittyi vähin erin kokonaan. Eli ensimmäinen ja toinen yritys saavat ruksit ylitseen. Pidänkö tänään välipäivän vai aloitanko sen jonkin, joka on utuisena taustalla? Unennäköä kaikki. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Peter Hoegin kirjaa Norsunhoitajien lapset. Se on melkein puolivälissä. Jonathan Franzenin romaanista Muutoksia minulla on luettavana vajaa kolmekymmentä sivua. Helena lukee Dickensin Pickwick kerhon jälkeenjääneitä papereita.

Tilkankadulla

    

Nollassa täällä etelärannikolla. Taivas on kuitenkin sees ja puolikuu vaeltaa aamun pimeässä, kattojen yllä. Eilen päivällä aurinko houkutteli meidät toisen kerran ulkolenkille. Lumi oli sulanut paikoin lammikoiksi. Jatkoin eilen aamupäivällä kuunnelmaluonnosta, jota on nyt kolmetoista sivua. Sähköpostiin tuli kielteinen ilmoitus yhdeltä kustantajalta: He eivät ole kiinnostuneet Me puhallamme kynttilöitä -tarinasta. Se tuli selväksi viikossa. Helena sai yhden kudotun palapeiton valmiiksi. Luimme iltapäivällä ääneen Peter Hoegin kirjaa Norsunhoitajien lapset. Seikkailu jatkuu. Myöhemmin luin Jonathan Franzenin romaania Muutoksia. En ihmettele, että se pokkasi ilmestyttyään palkintoja ja kehuja. Helena luki Cornwellin jännärin loppuun ja tarttui sen jälkeen Charles Dickensin romaaniin Pickwick kerhon jälkeenjääneet paperit, joka on hänellä jatkuvassa luvussa. Hän jatkaa sitä aina, jos ei ole muuta lukukirjaa juuri menossa.

Tilkankadulla

    

Helmikuu alkaa. Sataa räntää ja tuulee rankasti. Kuvassa eilen aamupäivällä liikennettä vetisellä Mannerheimintiellä, Helsingin Ruskeasuolla. Oppitori -blogissa oli tässä yhtenä päivänä hauska postauskuva, jossa oli kolme “kerhon” kisaajaa, joista kaksi selviytyi jatkoon ja yksi pudokas. Mitkä hymyt niillä selviytyjillä. Hauskaa kuin kiusaavilla alakoululaisilla. Eilen otin siis uuden lähdön kuunnelmanteossa ja etenin ja päivitin yhdeksän sivua kolmestatoista. Helena neuloi kudottuja neliöitä yhteen. Hän teki töitä tietokoneella ja luonnosteli jotain lehtiöönsä. Luimme iltapäivällä ääneen vajaat kaksi tuntia Peter Hoegin kirjaa Norsunhoitajien lapset. Myöhemmin luimme Helena Patricia Cornwellin jännäriä Ansaittu kuolema ja minä Jonathan Franzenin ihmissuhderomaania Muutoksia. Terävänäköistä draamaa. Runsasta ja monipuolista tekstiä ja eläviä henkilöhahmoja. Varasin kirjastosta uteliaisuuttani Franzenin oman historiikin Epämukavuusalue, joka on kymmenen vuoden takaa. Illan päätteeksi katsoimme torkkuillen jalkapalloa.