Runebergin päivä. “Mennyttä aikaa muistelen / niin mielelläni vielä...” alkaa Vänrikki Stool -runo. Kuvassa kaksi sympaattista lapiota pystyssä lumisella kasvimaalla. Ne ovat siinä kuin pariskunta nauttimassa keväisestä auringonpaisteesta, vaikka kalenterin mukaan pitäisi olla täyttä talvea. Eilen sunnuntaina Helena teki luonnoksia aamupäivällä ja kutoi myöhemmin. Minä naputtelin kuunnelmaa, jota on nyt viisi sivua. Söimme päivällä perunoita ja rouskukastiketta ja jälkiruuaksi luumukiisseliä ja kermavaahtoa. Aurinko paistoi, joten teimme lyhyen lenkin Pikku Huopalahden rantapuistoon. Päivätorkkujen jälkeen iltapäivällä luimme ääneen Peter Hoegin kirjaa Norsunhoitajien lapset. Illemmalla Helena luki Andrea Camillerin dekkaria Viulun ääni. Minä aloin lukea Colson Whiteheadin romaania Harlem Shuffle. Alku oli varovainen, mutta kyllä siinä on aihetta ja juontakin varmaan. Iltamyöhällä jaksoimme vielä valvoa ja katsoa kokonaan Madridin paikalliskamppailun, joka päättyi tasan yksi yksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti