Tilkankadulla

    

Kuva eilen Helsingin keskustassa kahvilanpöydän ääressä. Kiersimme asioilla ja palasimme nelosen ratikalla Munkkiniemeen kirjastoon. Helenalla oli kirjastosta noudettavana seuraava Simenonin Maigret -dekkari, Maigret ja mies Seinen rannalla. Palasimme Pikku Huopalahteen kävellen rannan kautta ja istuimme vähän aikaa penkillä. Eilen aamupuolella luin ja täydensin - poistin, lisäsin, korvasin ja muutin - uutta kirjoittamaani ja jota on nyt alun seitsemättä sivua. Helena virkkasi sinä aikana ja katsoi televisiota. Iltapäivällä jatkoimme Leo Tolstoin romaanin Sota ja rauha ääneenlukua. Ensimmäinen kirja päättyi. Luin tässä vaiheessa myös niteen alusta suomentajan, Esa Adrianin alkusanat. Illemmalla Helena luki loppuun Simenonin kirjan Maigret ja varjokuva ikkunassa. Minä luin loput Mika Waltarin nuoruudenteoksesta Surun ja ilon kaupunki. Hajanainen teos, jossa seurataan eri henkilöiden tekemisiä yhtenä päivänä Helsingissä. Henkilöt kohtaavat sekä satunnaisesti että tarkoituksella, osuvat yhteen ja erkanevat taas. Osan elämä jatkuu ennallaan tai enteillen jotain hyvää, joidenkin ei. Perusväri teoksessa on jotenkin synkkä ja jota Veikko Vionojan kuvitus, tummat ja mustavalkoiset painatukset eivät ainakaan keventäneet. Waltarin teksti on sinänsä ihan oivaa. Helena palasi juuri sauvakävelylenkiltä.

Tilkankadulla

    

Palautimme eilen repullisen kirjoja Munkkiniemen kirjastoon, lainasimme pari uutta ja asiakashyllystä tarttui mukaan muutama teos. Kuvasimme matkalla. Punaiset menneen kasvukauden kiulukat koristivat kurtistuneina kerrostalon piha-aitaa. Pikku Huopalahden vastarannalla oli joutsenpari. Helena teki eilen akvarellejaan ja minä naputtelin pari sivua tekstiä, jota on nyt kuusi sivua. Aihe, jota olen käsitellyt tai yrittänyt saada hahmolleen ennenkin, mutta en puhu siitä vielä enempää. Iltapäivällä luimme ääneen Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha, jossa on alkamassa Austerlitzin taistelu. Aurinko on juuri noussut usvan yläpuolelle ja Napoleon antaa valkoisen hansikkaansa heilahduksella marsalkoilleen lähtökäskyn taisteluun. Venäläiset, itävaltalaiset ja preussilaiset sotajoukot ovat menossa ansaan. Helena pääsi illalla lukemaan lainaamaansa Georges Simenonin dekkaria Maigret ja varjokuva ikkunassa. Minä aloin lukea lainaamaani Mika Waltarin kirjaa Surun ja ilon kaupunki, jossa ihmisten tekemiset tapahtuvat Helsingissä. Olen puolivälissä kirjaa, mutta kaupunki ei varsinaisesti erotu siitä, ei niin paljon kuin esimerkiksi Anders Cleven vielä tuttuna mielessä olevista Katukiviä -novelleissa. Waltarin kerronta ja kuvaus on hyvää ja elävää.

Tilkankadulla

    

Mikael Agricolan päivä, suomen kielen päivä. Eilen kiersimme ruuan jälkeen rannan kautta kaupalle. Ennen kuin tulimme rantapuistosta Tilkankadulle, otti silmään kerrostalojen välistä näkyvät talojen seinustat ja katot, niiden muodostama näkymä. Istuimme vähän aikaa penkillä. Aurinko paistoi. Vaihdoimme kotona pöytien paikkoja, Helenan työpöytä makuuhuoneesta tuli olohuoneeseen klaffipiirongin viereen ja parvekepöytä siirtyi makuuhuoneeseen odottamaan kesäisiä parvekesäitä. Eli teimme eilen aamupäivällä kulmittain rinnatusten istuen omia luovia töitämme, Helena akvarelleja vai ovatko ne akvarelli- ja tussitöitä ja minä kirjoitin koneella A -tiedostoon yhtä juttua, jolle ei ole vielä varmistunut nimeä. Sitä on neljä sivua. Luimme ääneen iltapäivällä Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Siinä oli ensin kosiopuuhia ja sen jälkeen jälleen armeijakuulumisia. Helena otti iltalukemisiksi Gardnerin Perry Mason -dekkarin Kukkakauppias ja kuolema. Minä luin loppuun Anders Cleven novellikokoelman Katukiviä. Pidin siitä. Teksti on kirjoitettu kirjoituskoneella, samoin kuin Pentti Saarikosken siitä tekemä suomennos ja samoin Erle Stanley Gardnerin Perry Mason on naputeltu koneella, mutta Leo Tolstoi on kirjoittanut oman jättiteoksensa “sulkakynällä” ja hänen vaimonsa kirjoittanut tekstin samalla välineellä puhtaaksi.

Tilkankadulla

    

Romanien kansallispäivä. Eilen kuvasimme Tilkantorin rannassa merilokin valaisinpylvään päällä. Tapanilan aseman terassin penkillä istui luontoretkeilijä pitkän objektiivin kanssa. Vastarannalla seisoi harmaahaikara muiden, pienempien lintujen joukossa. Kuvaaja kertoi, että siinä pihalla oli ollut kettu hetki sitten. Menneenä yönä on ollut lämpöasteita ja nyt maanantaiaamuna Kaisaniemen mittausasemalla vajaa neljä astetta plussaa. Kevättä. Eilen Helena teki akvarelleja. Töiden kuivuessa hän virkkasi ja katsoi televisiota tai pelasi korteilla pasianssia. Minä tapailin uutta kirjoitusideaa. Mikähän siitä muotoutuu? Eilen iltapäivällä luimme ääneen Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Keski-Euroopan sotanäyttämöltä siinä palattiin Pietariin, jossa “hyväntekijöiden” piti auttaa, että Pierre-miljoonaperijä saatiin naimisiin Helene-kaunottaren kanssa. Illemmalla Helena luki loppuun Gardnerin Perry Masonin, Murha hiihtomajalla. Minä luen Anders Cleven novellikokoelmaa Katukiviä. Helsinkiä viisikymmentäluvulla. Ruotsinkielinen alkuteos Gatstenar ilmestyi 1959. Novellit on suomentanut Pentti Saarikoski.

Tilkankadulla

     

Tältä näytti eilen aamupäivällä Pikku Huopalahdella Tapanilan asemalta Paciuksenkadun sillalle päin. Vesi lainehti vapaana ja rannoilla valkoinen lumirantu. Helena teki eilen akvarelleja, luonnosteli ja virkkasi telkun ääressä ja kuunnellessaan, kun luin ääneen Tolstoin Sota ja rauha -eeposta. Jokin työ oli Helenalla siinä vaiheessa, että hän ei halunnut koskea siihen vielä. Minä tapailin tekstiä Sälää -kirjoitusalustalla. Ikään kuin odotellen. Illemmalla tuli aiheen tuntu mieleen. Onko se jotain enemmän? Täytyy tarkastella sitä tänään. Luimme eilenkin noin neljäkymmentä sivua Sota ja rauha -teosta, jossa Napoleonin ja Kutuzovin armeijoiden osat ottivat yhteen. Kuoleeko ruhtinas Andrei? Illansuussa katsoimme kaksi bundesliigaottelua. Bayer Leverkusen voitti niukasti Union Berlinin ja Heidenheim nousi tappioasemasta ja voitti Bayern Münchenin. Mestaruus on ratkeamassa. Loppuillasta Helena luki Erle Stanley Gardnerin Perry Mason -dekkaria Murha hiihtomajalla. Minä luin loppuun Paavo Rintalan kirjailijan pääteokseksi luonnehditun Nahkapeitturien linjalla -sotakirjan toisen ja viimeisen osan. Vielä yksi kirjan päähenkilöistä jäi rintamalle. Olen lukenut nyt kutakuinkin kaiken Rintalan tuotannon.

Tilkankadulla

    

Lunta valkoisenaan täällä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Eilen pyrytti yli kymmenen millimetriä. Valikoimme vaihteeksi postauskuvaksi Helenan työn alkuvuodesta sopivana väripilkkuna. Eilen ulkoilimme vain kauppareissun verran. Puolen päivän aikaan poikkesi kaksi nuorta ystäväämme tervehtimässä meitä. Helena maalasi aamupuolella akvarelleja. Minä kirjoitin lähinnä vain päiväkirjaani, kaunokirjoituksella, niin kuin joka päivä. Sälää -kirjoitusalustalle tuli muutama hajanainen lause. Mietteitä. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Leo Tolstoin romaanista Sota ja rauha armeijoiden liikkeistä Tonavan rannoilla. Husaareja ratsain, jalkaväkeä muodostelmissa ja kenraalit kiikaroimassa näkymää korkealta harjanteelta. Tykkien pauketta ja savupöllähdyksiä. Helena luki illalla loppuun Charles Dickensin kuulun teoksen Pickwick kerhon jälkeenjääneet paperit, joka on ollut hänellä oheislukemistona koko talven. Minulla on lukematta kolmasosa Paavo Rintalan sotaromaanin Nahkapeitturien linjalla toisesta osasta. Ymmärrän kirjan nimen valinnan, koska yhtenä sukuna, jota kirjailija kuvaa eeppisesti ja laajasti kuin Tolstoi konsanaan, ovat nahkapeitturit, ammatti, joka on häipynyt menneisyyteen, mutta silti nimi on jotenkin harhaanjohtava ja houkuttelee ainakin minun ajatukseni vielä kaukaisempaan aikakauteen.

Tilkankadulla

    

Kaunis kesäpäivä -blogi täyttää tänään neljä vuotta. Viides vuosikerta on kulumassa. Kuvassa sorsa eilen rantajäällä auringonpaisteessa. Olimme liikkeellä eilen vasta puolen päivän jälkeen. Harmaahaikara oli saman ruovikon laidassa Haaganpuron lasku-uoman kohdalla, jossa näimme sen ensimmäisen kerran tälle keväälle. Sata metriä siitä sivussa, Pikku Huopalahden vastarannalla seisoi vesirajassa toinen harmaahaikara. Kaksi havaintoa ja jotka saatoimme tehdä yhdellä kertaa päätä kääntämällä. Helena jatkoi eilen akvarelleja. Hän kävi läpi myös vanhoja töitään. Minä siirsin Sälää -kirjoitusalustalta tekstin säilöön Ylijäämää -tiedostoon. Toimisto-ohjelma, jota käytän on päivittynyt ja aiheuttaa omia harmejaan. Eilen iltapäivällä luimme ääneen jälleen neljäkymmentä sivua Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha, sen ensimmäistä nidettä ja ensimmäistä kirjaa. Toinen osa, jossa ollaan Kutuzovin armeijan joukoissa jossain Euroopan ydinalueilla, Preussin, Saksan ja Itävalta-Unkarin alueella. Ulmin taistelun jälkeen. Muun ajan päivästä luin Paavo Rintalan sotaromaania Nahkapeitturien linjalla. Helenalla on Reijo Mäen e-kirja Sahanpururevolveri luvussa kännykässä.