Palautimme eilen repullisen kirjoja Munkkiniemen kirjastoon, lainasimme pari uutta ja asiakashyllystä tarttui mukaan muutama teos. Kuvasimme matkalla. Punaiset menneen kasvukauden kiulukat koristivat kurtistuneina kerrostalon piha-aitaa. Pikku Huopalahden vastarannalla oli joutsenpari. Helena teki eilen akvarellejaan ja minä naputtelin pari sivua tekstiä, jota on nyt kuusi sivua. Aihe, jota olen käsitellyt tai yrittänyt saada hahmolleen ennenkin, mutta en puhu siitä vielä enempää. Iltapäivällä luimme ääneen Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha, jossa on alkamassa Austerlitzin taistelu. Aurinko on juuri noussut usvan yläpuolelle ja Napoleon antaa valkoisen hansikkaansa heilahduksella marsalkoilleen lähtökäskyn taisteluun. Venäläiset, itävaltalaiset ja preussilaiset sotajoukot ovat menossa ansaan. Helena pääsi illalla lukemaan lainaamaansa Georges Simenonin dekkaria Maigret ja varjokuva ikkunassa. Minä aloin lukea lainaamaani Mika Waltarin kirjaa Surun ja ilon kaupunki, jossa ihmisten tekemiset tapahtuvat Helsingissä. Olen puolivälissä kirjaa, mutta kaupunki ei varsinaisesti erotu siitä, ei niin paljon kuin esimerkiksi Anders Cleven vielä tuttuna mielessä olevista Katukiviä -novelleissa. Waltarin kerronta ja kuvaus on hyvää ja elävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti