Kuva eilen Helsingin keskustassa kahvilanpöydän ääressä. Kiersimme asioilla ja palasimme nelosen ratikalla Munkkiniemeen kirjastoon. Helenalla oli kirjastosta noudettavana seuraava Simenonin Maigret -dekkari, Maigret ja mies Seinen rannalla. Palasimme Pikku Huopalahteen kävellen rannan kautta ja istuimme vähän aikaa penkillä. Eilen aamupuolella luin ja täydensin - poistin, lisäsin, korvasin ja muutin - uutta kirjoittamaani ja jota on nyt alun seitsemättä sivua. Helena virkkasi sinä aikana ja katsoi televisiota. Iltapäivällä jatkoimme Leo Tolstoin romaanin Sota ja rauha ääneenlukua. Ensimmäinen kirja päättyi. Luin tässä vaiheessa myös niteen alusta suomentajan, Esa Adrianin alkusanat. Illemmalla Helena luki loppuun Simenonin kirjan Maigret ja varjokuva ikkunassa. Minä luin loput Mika Waltarin nuoruudenteoksesta Surun ja ilon kaupunki. Hajanainen teos, jossa seurataan eri henkilöiden tekemisiä yhtenä päivänä Helsingissä. Henkilöt kohtaavat sekä satunnaisesti että tarkoituksella, osuvat yhteen ja erkanevat taas. Osan elämä jatkuu ennallaan tai enteillen jotain hyvää, joidenkin ei. Perusväri teoksessa on jotenkin synkkä ja jota Veikko Vionojan kuvitus, tummat ja mustavalkoiset painatukset eivät ainakaan keventäneet. Waltarin teksti on sinänsä ihan oivaa. Helena palasi juuri sauvakävelylenkiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti