Taavetissa

    

Aste pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Taivas on pilvetön ja täysikuu paistaa matalalla länsitaivaalla. Otin tämän postauskuvan eilen Luumäen pääkirjastossa, jossa on esillä Unto Mentulan Valon muisti -valokuvanäyttely. Valon leikkiä. Lainasin kaksi novellikokoelmaa, Alberto Moravian Perjantain huvila ja Raija Siekkisen Kalliisti ostetut päivät. Illalla, kun vilkaisin niitä, en saanut syystä tai toisesta makua kumpaankaan. Valikoin silloin lukuun omasta hyllystä Pentti Saarikosken proosakirjan Euroopan reuna, vuodelta 1982. Helena kävi eilen läpi isoäidinneliöpaloja, joita hänelle on kertynyt ja jäänyt odottamaan uusia, tulevia peittoja. Neliöitä taisi olla seitsemänkymmentäseitsemän. Helena sai valmiiksi yhden työn, kaksi villasukkaparia ja heti hän suuntasi tarmonsa innolla seuraavaan aherrukseen. Minä sain myös yhden työn valmiiksi ja nyt odotan vain, mitä aivoista kehkeytyy seuraavaksi. Ajatuksia, unia, tapahtumia, mietteitä, sitä ja tätä kuultua. Jälkijunassa huomasin kirjastossa eilen päivän Etelä-Saimaasta, että Lähi-Idässä on jotain outoa tekeillä. Siitä tuli mieleen Väinö Linnan Tuntematon sotilas, jossa – Rahikainen, jos muistan oikein – miettii ääneen, että jos joku normaali ihminen tulisi paikalle ja näkisi heidän, isojen miesten kiskovan ahkioita edes takaisin metsässä ja suolla, tämä pitäisi touhua täysin älyttömänä. Luimme eilen iltapäivällä ääneen Juha Hurmeen yleissivistävää kirjaa Nyljetyt ajatukset, jossa kaverukset Aimo ja Köpi soutavat ja toivon mukaan välillä myös purjehtivat Kustavista merenrannikkoa pohjoiseen. Kun lopetimme lukusession, oli yhä valoisaa. Satoi lunta. Helena luki eilen illalla myöhemmin Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kuudetta osaa, Loimujen aikaan. Minä luin Leena Krohnin uusimman kirjan Näköisyys, joka on täynnä kirjailijan teräviä huomioita kuten hänen teoksensa aina.