Taavetissa

    

Aste pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on näkymä Vallitien laidalta. Helena teki aamulla käsitöitä ja piirsi siinä ohessa. Minä tapailin uusia tarinoita. Tiistaina tuli ensimmäinen tarinakutsu mieleen, koska satoi lunta. Kerroin ja kuvailin sitä. Sain samalla hataran ajatuksen kokonaisen kokoelman hahmosta. Eilen aamuyöllä havahduin unesta seuraavaan tarinaan ja jota kirjoitin aamupäivällä kolmatta sivua. Alkuja, jotka johtavat eteenpäin tai sitten ei. Tällaista taimien kasvatusta oma kirjoittamiseni on ja jolloin on tärkeää, ettei unohda näitä taimiaan, vaan käy välillä katselemassa ja kenties kastelemassa niitä. Pääsimme eilen patikoimaan maaliskuisessa auringonpaisteessa, vaihteeksi Vallitietä Savitaipaleentien varteen. Otimme muutamia kuvia ja palasimme kirjastoon. Palautin kaksi lainaa ja lainasin kolme tilalle, Franz Kafkan novellikokoelman Keisarin viesti ja kaksi William Shakespearen näytelmää, Juhannusyön uni ja Venetsian kauppias. Jatkoimme kauppaostoksille. Eilen iltapäivällä luimme ääneen kolmekymmentä sivua Juha Hurmeen kirjaa Nyljetyt ajatukset. Matkakaverukset lähtivät Porista meritse pohjoista kohti. Neljäsosa kirjaa on reissattu. Helena virkkasi iltapäivällä ja katsoi läppäriltä sarjaa. Hän luki välillä Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kuudetta osaa, Loimujen aika. Unilukemisena hänellä on Leena Krohnin teos Näköisyys. Minä luin eilen Pentti Saarikosken proosakirjaa Euroopan reuna. Lainaus sivulta 40: ”Oli niin lämmintä että silmäilin ojanpenkkoja, jos jo olisi leskenlehtiä, vesi lorisi putkesta ojaan, solisi hiekkapohjaisessa ojassa, loiskahteli kivikossa ja hävisi sitten litinällä vesijättömaahan.”