Yliopiston almanakan mukaan
vietämme tänään Kansainvälistä naistenpäivää. Onneksi olkoon puolelle Maapallon
väestöä. Aamulla oli viisi astetta pakkasta Luumäen Taavetissa. Postauskuvana
on orava hangella Linnalantien varrella. Aurinkoinen sää helli meitä myös eilen.
Helena piirsi käsitöiden teon ohella. Minun tekstini sukelsivat, kaikki
keskeneräiset aloitukset menettivät merkityksensä silmissäni. En poistanut
niitä, mutta annan ne olla toistaiseksi. Miten se vanha sanonta menee, että jokin
on liian hyvää ollakseen totta. Aloin perjantaina iltamyöhällä lukea Franz
Kafkan novelleja kokoelmasta Keisarin viesti vuodelta 1969 ja jonka on
toimittanut Kai Laitinen. Suomentajana Aarno Peromies. Minulla on ollut se häiriötekijä
Kafkan tekstien kanssa, että en ole kyennyt yhtä varauksettomasti ihailemaan
niitä kuin kaikki muut tuntemani ja tietämäni vaikuttavat ihastelevan, mutta nämä
lyhyet novellit tuntuivat heti hyviltä. Ne toivat mieleeni Marcel Proustin
proosan. Keisarin viestin välistä löytyi himmentynyt lainakuitti kahdenkymmenen
vuoden takaa. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Juha Hurmeen kirjaa Nyljetyt
ajatukset. Olemme puolivälin partaalla. Sen jälkeen otimme aurinkoa
parvekkeella ja joimme siellä teetä. Helena luki eilen illalla Kalle Päätalon
Iijoki-sarjan kuudetta osaa Loimujen aikaan. Unilukemisena hänellä on Agatha
Christien rikosnovelleja kokoelmassa nimeltä Surma suviyössä. Minä luin Kafkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti