Taavetissa

    

Kaksi astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on keittiönpöydällä muovisessa kaatimessa olevat pienet lankakerät ja sukkapuikot. Erilainen ”kukka-asetelma”. Helena on viime päivinä järjestellyt lankavarastoaan. Minä sain eilen aamulla pienen kirjoitusidean. Poikiiko se jotain suurta? Lainasimme lauantaina kirjastosta Helenalle A.M.Frostin dekkarin Näkymätön kuolema ja meille molemmille Mirkka Rekolan teoksen Virran molemmin puolin, Runot 1954-1996. Tutustumiseni runoilija Mirkka Rekolaan jäi puolitiehen Helsingin Tilkankadun aikana, mutta muistui mieleen, kun luin hiljattain taas kerran Leena Krohnin upeaa proosatekstiä. Krohnille Rekola oli henkinen herättäjä ja esikuva, jos olen käsittänyt oikein. Eilen aurinko näyttäytyi pilviharson läpi. Teimme päiväkävelyn kirjaston kautta Patolammelle ja koulun ohi kaupalle. Luimme iltapäivällä ääneen kolmekymmentä sivua Juha Hurmeen teosta Nyljetyt ajatukset. Kaksikko pääsi purjehtimaan Vaasan ohi. Helena virkkasi isoäidinneliöitä kuunnellessaan. Hän luki myöhemmin Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kuudetta osaa, Loimujen aikaan. Minä luin Franz Kafkan proosaa kokoelmassa Keisarin viesti ja täytteeksi muutaman Mirkka Rekolan runon. Illalla oli televisiossa jääkiekkoa, Colorado vastaan Minnesota, jonka pelin ratkaisu meni rangaistuslaukauksiin asti. Lopputulos 3-2.