Nollakeliä. Kollaasissa
on tuokiokuvia Luumäen Taavetista tammikuun alkupuolella. Eilen aamulla kasasin
Helenalle työhyllykön. Veimme tavaroita ja vaatteita kellariin. Purimme banaanilaatikoita,
kirjoja, kansioita, pikkuesineitä ja tilkkeenä olleita pyyhkeitä, lapasia ja
vastaavia. Vein ja litistin tyhjiä laatikoita pahvinkeräykseen. Teimme kaksi kauppakävelyä.
Luimme ääneen ainakin kaksi tuntia Nathan Hillin hienoa romaania Nix. Olemme
siinä sivulla 175. Hetki sitten Helena kertoi, että hän ajatteli aamulla, kun
oli valveilla ennen heräämistä, mitä siinä kirjassa tapahtuu? Miten Samuel
ottaa sen, että äiti on yhtäkkiä poissa, kadonnut? Kirjan alussa kerrotaan,
että äiti katoaa, joten se ei ole jännittämisen paikka, vaan mielenkiinto
kohdistuu siihen, miten Samuel suhtautuu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti