Sadepisarat pilkuttavat
parvekkeen laseja. Sateinen ja märkä sää jatkuu. Tiet ovat sulia ja mustia. Otin
kuvan lämpömittarista parvekkeella. Se ei ole millään lailla piilossa, mutta
sitä ei vain huomaa, jos ei katso päin. Helena maalasi eilen aamupäivällä saman
ajan, kun minä kirjoitin Puolinainen-tarinaa. Olen vaihteeksi sivulla
seitsemäntoista. Toissa päivänä tuli postia sähköyhtiöltä. Yksi laskusuoritus
ei ollut saapunut. Lasku oli ilmeisesti hävinnyt. Selvisi, että sähkö maksetaan
nykyään kahdelle eri yhtiölle. Sillä lailla. Mikä vain on selvempää ja
yksinkertaisempaa. Luimme eilen loppuun ääneen Wilkie Collinsin
salapoliisiromaanin Valkopukuinen nainen, jossa loppu oli onnellinen niin kuin
kuuluu ja pahisten kävi huonosti. Myöhemmin iltapäivällä Helena luki ensin
Patricia Moyesin dekkaria Kuolleet eivät hiihdä ja katsoi myöhemmin sarjaa
läppäriltä. Minulla on yhä Leonora Carringtonin The Hearing Trumpet kesken.
Kirjastosta tuli viesti noudettavasta kirjasta, Graham Greenen Voima ja kunnia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti