Tilkankadulla

    

Tänään on Ystävänpäivä. Tietenkin aina kuuluu olla ystävänpäivä! Kuunsirppi on nousemassa. Eilen illalla näkyi hyvin tähtiä, Mars -planeetta, Orionin tähdistö ja himmeänä Seulaset ja Sirius alimpana. Eilen pidimme pyykkipäivän vaihteeksi ja sukkuloimme viereisen rapun pyykkituvassa. Helena luki siellä loppuun Crawfordin dekkarin Jäähyväiset pomolle ja minulla oli mukana Paavo Rintalan Faustus. Edistyin eilen myös kahdeksan sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena maalasi aamupuolella akryyleillä ja virkkasi muun ajan ikkunaverhon isoäidinneliöitä. Hän arvioi saavansa sen valmiiksi maaliskuun alkuun mennessä. Kävin itsekseni kaupassa ja Helena leipoi sinä aikana omenatortun. Lukutunnilla jatkoimme Dostojevskin Idioottia. Hersyviä henkilöhahmoja. Luin Idiootin ensimmäisen kerran murrosikäisenä enkä näemmä tajunnut, että kirja on todellinen helmi. Yleensä Fedor Dostojevski kuvaa kärsimystä ja tekee sen synkin värein, mutta luen nyt Idioottia kuin se olisi veijarimainen hupaelma. Siinä nauretaan. Päähenkilö kertoo Euroopan kokemuksistaan muun muassa sen, että oli näkemässä Ranskassa kuolemantuomion täytäntöönpanon, giljotiinin toiminnassa, pään ponnahtavan irti ruumiista ja miettii ehtiikö uhri tajuta sen, että pää pyörii irrallaan?

Tilkankadulla

   

    

 Maanantai. Alkaa vuoden seitsemäs viikko. Säätila on edelleen poikkeuksellisen leuto. Lunta on edellisen pyryn jäljiltä rippeinä pihalla. Vanhat jäniksenjäljet näkyvät parvekkeen alla. Eilen saavutin puolivälin Gaz matkaan -käsikirjoituksessa. Sivulukema on 425 ja koko käsikirjoituksessa on 849 sivua. Kaksi kuukautta kului tässä projektissa ja toinen samanlainen jakso on edessä. Kevät koittaa ennen kuin olen saanut käytyä käsikirjoituksen taas kertaalleen läpi. Helena keskittyy verhonpalojen virkkaamiseen. Hän istuu sohvalla takanani lankakerien ja valmiiden isoäidinneliöiden pinkan keskellä ja televisio tarjoaa ohessa hiljaisella äänellä jotain sopivaa tv-sarjaa. Eilen ulkoilimme vain kauppareissun verran. Vaihteeksi Mannerheimintielle ja takaisin. Iltapäivän lukutunnilla jatkoimme Dostojevskin Idioottia. Olemme lukeneet siitä viisikymmentä sivua. Alkuasetelma on mielenkiintoinen: Päähenkilö ruhtinas Myskin on heikkopäinen, sairaalloinen, hymyilevä kaheli, joka palaa tyhjätaskuna Euroopasta Venäjälle. Hoidot eivät ole auttaneet. Myskin on kummajainen. Selviää kuitenkin, että hän on lahjakas ja pätevä jäljentämään kaikenlaista kirjoitusta, tekstiä ja erilaisia tyylejä. Aha. Luin eilen myös muutaman sivun Paavo Rintalan kirjaa Faustus.

Tilkankadulla

    

Kuusi astetta pakkasta nyt puoli kuudelta. Eilen tarvoimme aamupäivätyörupeaman jälkeen auraamattomille jalkakäytäville tallaantuneita polkuja ja osin koskemattomassa lumessa Munkkiniemeen kirjastoon. Palautimme repullisen kirjoja ja lainasimme kolme uutta. Aurinko nousi ja toi keväisen tunnelman. Paluutaipaleella nautimme burgeriaterian Mäkkärissä. Kun ehdimme kotiin, rappukäytävässä odotti kaksi tuttua ja vietimme kaksi tuntia rupatellen kuulumisia. Helena on ahertanut ja virkannut isoja isoäidin neliöitä tulevaa verhoa varten. Hänellä on kesken vielä Crawfordin dekkari Jäähyväiset pomolle. Edistyin seitsemän sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Sivulukema on 417 ja kaikkiaan käsikirjoituksessa on 849 sivua. Aloitimme seuraavan ääneenlukukirjan, Dostojevskin Idiootin. Ensimmäinen luku, Varsovan juna saapuu Pietariin. Olemme molemmat lukeneet Idiootin aiemmin, mutta emme muista siitä mitään. Teksti on tuttua vanhaa, perivenäläistä kerrontaa. Luin myös muutaman sivun Paavo Rintalan kirjaa Faustus. Ehkä olen lukenut sen ennen. Rintala ottaa mallia Bulgakovista ja keskustelee pääkehnon kanssa, joka tuppautuu hänen seuraansa yksinäisinä hetkinä. Illalla katsoimme osin kaksi jalkapallo-ottelua.

Tilkankadulla

    

Sataa lunta aamulla Helsingin Pikku Huopalahdessa, mutta tuuli on laantunut. Talvi tuli takaisin. Eilen otin kauppamatkalla kuvia Tilkankadulla lumisista rhododendroneista. Ennakoin näemmä tulevaa pyryä. Kuvasin eilen myös jalkakäytävälle tallaantuneen syyshortensian lakastuneen kukinnon. Katsoimme eilen päivällä ensin Vanhojen tansseja ja sen jälkeen Sotilasvalatilaisuutta, joka jälkimmäinen tapahtui reippaan tuulen vallitessa ja pieksäessä alokasjoukkoja, kantahenkilökuntaa ja yleisöä. Gaz matkaan -käsikirjoitus eteni neljä sivua. Helena lukee nyt Robert Crawfordin dekkaria Jäähyväiset pomolle ja minä aloitin Paavo Rintalan kirjan Faustus. Kaksi kirjavarausta odottaa hakua Munkkiniemen kirjastossa. Luin eilen iltapäivällä ääneen Norman Mailerin Hirvipuiston lopussa olevan Kuisma Timarin jälkilauseen. Se oli vähän outo, mutta toisaalta kuvasti varmaan Toisen maailmansodan jälkeistä vuosikymmentä, 50-lukua ja silloista ajatusmaailmaa. Minulle jäi Hirvipuistosta jälkivaikutelmaksi sekavuus ja varovaisuus. Mailer halusi ehkä sanoa enemmän ja rankemmin, mutta siinä ajassa piti olla varovainen. Pidin Rintalan Marian rakkaudesta. Pidän ikääntyneen Rintalan muistelevasta kirjoitustavasta. Takaliepeessä Marian rakkaudesta puhutaan rakkausromaanina, mutta minä en lukenut enkä löytänyt siitä sellaista, vaan raakuutta, pahuutta ja julmuutta ja surevia sydämiä. Kirjailija ei ymmärrä Jumalaa, joka sallii pahan kukkia hyvän sijasta.

Tilkankadulla

    

Tuuli tulee lounaasta. Eilisillan ja yön on satanut vettä ja räntää ja nyt aamulla puolen kuuden aikaan piha on märkä ja loskainen. Tuulen ajamat pilvet repeilevät ja pienenemässä oleva kuu näkyy hetkittäin naapuritalon katon yllä. Teimme eilen pikaisen ostosreissun keskustassa ennen puoltapäivää. Akvarellipaperia, virkkuukoukkuja ja pyöröpuikko. Siihen aikaan ei näkynyt penkkariajelijoita. Gaz matkaan -käsikirjoituksessa oli sellainen kohta, joka vaati enemmän työstämistä. Edistyin vain viisi sivua. Luimme loppuun Norman Mailerin Hirvipuiston. Siitä jäi vielä tälle päivälle Kuisma Timarin kirjan lopussa oleva arvio Perspektiivin hahmottelua, mutta se ei ole Mailerin tekstiä. Helena piti kirjasta kokonaisuudessaan, vaikka henkilöhahmot olivat ärsyttäviä. Hän lisäsi pilkkuja ja täpliä Gaz matkaan -kansiluonnokseen. Luin eilen loppuun Paavo Rintalan Kauneuden attribuutit -trilogian toisen osan Marian rakkaus. En pysty sanomaan olenko lukenut sen ennen vai en? Sen selvittäminen vaatisi tekemään etsintöjä ulkoiselta kiintolevyltä. Aloitan seuraavaksi trilogian päätösosan Faustus. Kirjastovaraukseni on liikahtanut. Se on Matkalla. Helena löysi sittenkin jonkin suomennetun Simon Brettin dekkarin, varasi sen ja se on myös Matkalla. Alkuillasta katsoimme Vanhojen tansseja. Loppuillan pelasimme varman päälle ja katsoimme jälleen Huuliharppukostajan. Elokuvilla ja elokuvilla on eronsa, niin kuin on kirjoillakin.

Tilkankadulla

    

Huomasin eilen, että oli Lainan päivä. Kirjastoissa oli varmaan kiireitä niissä merkeissä. Olin hengessä mukana, kun varasin toissa-aamuna Fedor Dostojevskin kirjan Idiootti ja odotin sitä kuuluvaksi eilen. Tiesin odottavani liikoja. Valikoin monien suomennoksien joukosta Lea Pyykön tulkinnan. Varaus onnistui ja siinä on perässä luku 1/1. Käsitin, että kirja on saatavana, mutta eilisiltaan mennessä siinä ei tapahtunut mitään liikahdusta. Ehkä tein varauksessani jonkin virheen? Helena teki eilen aamupäivällä akvarelleja. Minä työstin yhdeksän sivua eteenpäin Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena luki välillä Simon Brettin dekkaria Varsin tasokas vainaja. Hän aikoo katsoa kirjastosta, saako kirjailijan teoksia englanniksi? Suomennettuja ei taida olla tältä dekkaristilta muita kuin tämä yksi. Minä olen viimeisillä sivuilla Paavo Rintalan kirjaa Marian rakkaus, joka on Kauneuden attribuutit -sarjan toinen osa. Siinä oli todistajien kertomuksia siitä, kuinka kunniakkaasti maanpetturit menivät hirteen. Tilaisuuden taustana kuuluivat lähestyvien Liittoutuneiden panssarien tykkien jatkuva pauke. Vapauttajat olivat niin lähellä, mutta myöhästyivät silti. Eilen iltapäivällä luimme lukutunnilla noin neljäkymmentä sivua Norman Mailerin kirjaa Hirvipuisto. Epäamerikkalaisen toiminnan tutkintakomitean kenttätyöntekijät kiertävät uhkailemassa ja puhuttamassa niitä, jotka eivät ole halukkaita yhteistoimintaan. Epäamerikkalainen toiminta taisi olla sitä, että on kommunistiyhteyksiä tai -sympatioita tai syyllistyy homouteen tai loukkaa muuten siveellisyyttä?

Tilkankadulla

    

Tihkua on ilmassa tänä aamuna Helsingin Pikku Huopalahdessa. Tilkankadun pihalle, kävelyraitille alkaa muodostua vesilätäkkö. Ostimme eilen K-kaupan liha- ja kalatiskiltä muikkuja ja Helena perkasi ne saman tien ja laittoi uuniin. Tämän päiväinen ruokamme, perunoita, porkkanoita, muikkuja ja hapankaalia piimän kera. Eilen vietimme aamupäivällä lukuhetkiä viereisen rapun pyykkituvassa. Luin Paavo Rintalan kirjasta Marian rakkaus kuinka Gestapon kuolemaantuomittuja vankeja kuljetetaan häkäpönttöauton lavalla ja väliin pakko-otetussa linja-autossa ikuiseen elämään. Vaarallisimmat todistajat pitää teloittaa ennen kuin kahdella rintamalla lähestyvät armeijat rusentavat Saksan ja alkavat jakaa oikeutta. Kävin läpi yhdeksän sivua eteenpäin Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Muokkaan aikamuotoa ja parantelen. Tarina on olemassa, se ei muutu olennaisesti, mutta tilkin sitä niin, ettei se vuoda niin pahasti. Teen siitä lukukelpoisempaa. Miten sitten onnistunkaan? Helena lukee Simon Brettin dekkaria Varsin tasokas vainaja. Hän pitää siitä. Helena on saanut uutta intoa virkatessaan paloja makuuhuoneen verhoa varten. Hän tekee sitä iltapäivisin, kun luen ääneen Norman Mailerin Hirvipuistoa. Eilen kirjassa suuri filmimoguli yritti järjestää naimakauppaa nuoren naisnäyttelijättären ja homoseksuaalin miesnäyttelijän kesken, mutta nainenpa näpäytti ja ilmoitti menneensä sinä päivänä naimisiin oman ehdokkaansa kanssa. Mitähän siitä seuraa? Moguli tietenkin äänitti salaa keskustelut magnetofoninauhalle, vaikka puheet pidettiin suljettujen ovien takana. Jumala oli todistajana hyvästä tahdosta ja aikeista.