Sataa lunta aamulla Helsingin Pikku Huopalahdessa, mutta tuuli on laantunut. Talvi tuli takaisin. Eilen otin kauppamatkalla kuvia Tilkankadulla lumisista rhododendroneista. Ennakoin näemmä tulevaa pyryä. Kuvasin eilen myös jalkakäytävälle tallaantuneen syyshortensian lakastuneen kukinnon. Katsoimme eilen päivällä ensin Vanhojen tansseja ja sen jälkeen Sotilasvalatilaisuutta, joka jälkimmäinen tapahtui reippaan tuulen vallitessa ja pieksäessä alokasjoukkoja, kantahenkilökuntaa ja yleisöä. Gaz matkaan -käsikirjoitus eteni neljä sivua. Helena lukee nyt Robert Crawfordin dekkaria Jäähyväiset pomolle ja minä aloitin Paavo Rintalan kirjan Faustus. Kaksi kirjavarausta odottaa hakua Munkkiniemen kirjastossa. Luin eilen iltapäivällä ääneen Norman Mailerin Hirvipuiston lopussa olevan Kuisma Timarin jälkilauseen. Se oli vähän outo, mutta toisaalta kuvasti varmaan Toisen maailmansodan jälkeistä vuosikymmentä, 50-lukua ja silloista ajatusmaailmaa. Minulle jäi Hirvipuistosta jälkivaikutelmaksi sekavuus ja varovaisuus. Mailer halusi ehkä sanoa enemmän ja rankemmin, mutta siinä ajassa piti olla varovainen. Pidin Rintalan Marian rakkaudesta. Pidän ikääntyneen Rintalan muistelevasta kirjoitustavasta. Takaliepeessä Marian rakkaudesta puhutaan rakkausromaanina, mutta minä en lukenut enkä löytänyt siitä sellaista, vaan raakuutta, pahuutta ja julmuutta ja surevia sydämiä. Kirjailija ei ymmärrä Jumalaa, joka sallii pahan kukkia hyvän sijasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti