Yksitoista astetta nyt aamulla täällä etelärannikolla. Tyyntä. Syreeni tuoksuu. Viime päivinä olemme kävelleet päivän kuvauskierroksella rantaraittia Paciuksenkadulle nouseville portaille asti. Niiden porraskorkeus ei käy niin pahasti polveen. Peukut siitä. Eilen meillä oli ruokana Helenan maukasta kesäkeittoa. Iltapäivällä pannukakkua ja raparperikiisseliä. Rannalta löytää aina uusia, tuntemattomia kasveja: Uusimpana pieni kasvi, jonka kukinnossa on siniset terälehdet ja niiden keskellä keltainen uloke. Koulun värikuvakasvion vuoden 1964 painoksesta ei löytynyt sellaista. Risaiseksi selattu kirja, ainoa, joka on seurannut matkassa tähän asti. Eilen luin Gaz matkaan -käsikirjoituksesta kolmekymmentä sivua toiseen osaan tekemiäni korjauksia ja jatkoin tekstiä viiden sivun verran. Helenalla on ison akvarellin lisäksi pienempiä akvarelleja työn alla. Maalausten kuivuessa hän virkkaa ja katsoo televisiota. Hän alkoi lukea Simenonin dekkaria Maigret Vichyssä. Minä luin loppuun Simenonin kirjan Maigret ja penkillä istuskelija. Olin siinä matkalla Pariisissa, vanhaan aikaan. Toisina hetkinä olin Toivakassa, keskustasta Viisarimäelle vievän tien varressa. Fyysisesti kuitenkin Tilkankadun sisäpihan parvekkeella. Vaihdoin kirjaa: Kolmekymmentä sivua William Faulknerin voimakasta kuvausta kirjassa Villipalmut. Olen lukenut sen ennen ainakin kerran.