Kesä odottaa yhä. Näin aamuisin on ollut täällä etelärannikolla alle kymmenen astetta. Tänään kahdeksan astetta. Eilen teimme kaksi ulkolenkkiä, ensin kävimme kaupassa, sitten Pikku Huopalahden rantaa pitkin. Kesätyöntekijät olivat työssä nurmikkoalueella ja yksi ajoi rannan vieressä ruohoja matalaksi piiskalla. Näimme ensimmäisen kerran käytössä sellaisen niittovälineen Bergön saaressa, Merenkurkussa vuonna 1984. Uusia kukkivia kasveja ja pensaita näkyy joka kävelyretkellä. Meidän pihalla ojentelee parvekkeen vieressä oksiaan lilakukintoinen pensas, jonka nimeä emme tiedä. Eilen iltaviimeiseksi, kun menimme hetkeksi parvekkeelle, rusakko tuli istumaan lasten hiekkalaatikolle ja söi matalien, vihantien pensaiden lehtiä. Työstin eilisen aikana viisitoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta, sen toista osaa. Poistin sivun verran tekstiä. Helena tekee työpöydällään isoa akvarellia. Siihen on ilmestynyt poppelin ja koivun lehtiä. Pidin eilen yhden lankavyyhden käsivarsillani parvekkeella, kun Helena keri sen. Hän luki parvekkeella yhden luvun Ernest Hemingwayn kirjasta Kuolema iltapäivällä, joka on raportti tai tutkielma ennemmin kuin romaani. Unilukemisiksi hän otti Simenonin Maigret’n ranskaksi: Les vacances de Maigret. Minä luin aamupuolella Kafkaa, Briefe an Milena ja iltapäivällä neljäkymmentä sivua Kjell Westös bok Tritonus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti