Tilkankadulla

    

Yksitoista astetta nyt aamulla täällä etelärannikolla. Tyyntä. Syreeni tuoksuu. Viime päivinä olemme kävelleet päivän kuvauskierroksella rantaraittia Paciuksenkadulle nouseville portaille asti. Niiden porraskorkeus ei käy niin pahasti polveen. Peukut siitä. Eilen meillä oli ruokana Helenan maukasta kesäkeittoa. Iltapäivällä pannukakkua ja raparperikiisseliä. Rannalta löytää aina uusia, tuntemattomia kasveja: Uusimpana pieni kasvi, jonka kukinnossa on siniset terälehdet ja niiden keskellä keltainen uloke. Koulun värikuvakasvion vuoden 1964 painoksesta ei löytynyt sellaista. Risaiseksi selattu kirja, ainoa, joka on seurannut matkassa tähän asti. Eilen luin Gaz matkaan -käsikirjoituksesta kolmekymmentä sivua toiseen osaan tekemiäni korjauksia ja jatkoin tekstiä viiden sivun verran. Helenalla on ison akvarellin lisäksi pienempiä akvarelleja työn alla. Maalausten kuivuessa hän virkkaa ja katsoo televisiota. Hän alkoi lukea Simenonin dekkaria Maigret Vichyssä. Minä luin loppuun Simenonin kirjan Maigret ja penkillä istuskelija. Olin siinä matkalla Pariisissa, vanhaan aikaan. Toisina hetkinä olin Toivakassa, keskustasta Viisarimäelle vievän tien varressa. Fyysisesti kuitenkin Tilkankadun sisäpihan parvekkeella. Vaihdoin kirjaa: Kolmekymmentä sivua William Faulknerin voimakasta kuvausta kirjassa Villipalmut. Olen lukenut sen ennen ainakin kerran.

Tilkankadulla

    

Jälleen lisää kirkkaansinisiä kurjenmiekkojen nuppuja on avautunut Pikku Huopalahden rannalla. Aamun kauppamatkalla eilen kävelimme Korppaanmäentietä Vihdintielle ja sieltä Mannerheimintielle. Yliopiston rakennuksien purkutyö jatkuu. Rakennuksen seinustalla oli metalliromukeko, joka oli kuin jokin ihmisen kasaama ampiaispesä. Tarkoitukseton sellainen. Työstin eilisen aikana kahdeksan sivun verran Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helenalla on lehtiakvarelli yhä työn alla ja uusia ideoita tulee yhtenään. Vietimme eilen aikaa parvekkeella. Söimme siellä päivällä ja joimme teetä. Iltapäivällä aurinko paistaa siihen poppelien ohi ja otimme molemmat aurinkoa. Helena luki Sienilehteä. Minä luin melkein kokonaan Simenonin dekkarin Maigret ja penkillä istuskelija. Tarkistin, että luin sen viimeksi tätä ennen neljä vuotta sitten. Tämä on ainakin kolmas kerta, kun luen sen. Nautin tekstistä. Ote sivulta 22: ”Gare de Lyonilta hän astui metroon ja tuli Saint-Martinin metroasemalle.” Ei mitään täytekoukeroita.

Tilkankadulla

   

 

Kävelimme eilen ennen puoltapäivää Meilahden arboretumiin. Rantapuiston poikki mennessämme pyrytti jalavansiemeniä. Ruusuista vain osa lajikkeista kukki. Jokin erikoinen pioni oli kukassa ruusupuiston sivulla. Puistonpenkillä oli varmaan pienten käsien poimimat ja siihen asettelemat ja unohtamat aarteet, kuivuneet leinikit, puna-apila ja välissä kuusenkäpy. Jostain kankaasta ja täytteestä tehtyä sienitaidetta oli kiinni pylväässä. Köynnöksessä kävelytien laidalla oli haileansinisiä, kellomaisia kukkia. Paciuksenkadun luona olivat keltaiset polkupyörät sotilaallisessa ojennuksessa. Helikopteri säksätti mennä yli. Palatessamme Pikku Huopalahden rantaa pieni poika ihaili varjoaan rantaraitin nokkospehkossa. Stilisoin eilen kymmenen sivun verran Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Poistin tekstiä ja korvasin sitä osin. Helena jatkaa lehtiakvarelliaan ja virkkaa yksivärisiä, isoja isoäidinneliöitä. Luin loppuun Kjell Westön romaanin Tritonus. Aloin lukea Simenonin dekkaria Maigret ja penkillä istuskelija. Se on alunperin vuodelta 1953, jona vuonna Simenonilta tuli julki kolme Maigret -tarinaa. Suomennos on Osmo Mäkeläisen vuodelta 1955. Helenalla kesken oleva Les Vacances de Maigret on Simenonin vuoden 1948 tuotantoa. Sinä vuonna kirjailijalta tuli kaksi Maigret -kirjaa.

Tilkankadulla

    

 Kesäaamu. Seitsemän astetta. Eilen sireeni tuoksui parvekkeella ja iltaa myöten aina voimakkaammin. Pensaat, joita on kerrostalopihallamme, ovat kai jotain sireenilajiketta, kukinnot ja lehdet vain ovat sireeniä pienempiä. Teimme eilen kauppareissun jälkeen kuvauslenkin Pikku Huopalahden rantapuistoon. Naurulokki oli saanut kalan, josta puolet oli vielä ulkona linnun nokasta. Varpusia, räkättirastaita ja muutama västäräkki nurmikolla hanhien keskellä. Kanadanhanhipari vei kaksi untuvikkoaan veden varaan. Ruusuissa ovat ensimmäiset kukinnot auenneet. Koiranputki koreilee valkoisena. Etenin kahdeksan sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Poistin tekstiä kolme sivua ja kirjoitin osia uusiksi. Helena jatkaa isoa akvarelliaan, samoin käsitöitä. Hän lukee Simenonin dekkaria Les vacances de Maigret. Minä luin sivun verran Kafkan kirjaa Briefe an Milena och minns inte hur många sidor om Kjell Westös bok Tritonus. Drygt tjugo sidor kvar. Luin välillä myös Sienilehteä. Televisiossa on ollut hankaluuksia viime aikoina, kun operaattori teki uudistuksia, muutama ohjelmapaikka ei auennut enää, mutta eilen iltaviimeiseksi löysimme oikean linkin ja uudelleenkäynnistimme laitteen ja sen jälkeen kanavat toimivat.

Tilkankadulla

    

 Siniset kurjenmiekat vai ovatko ne iiriksiä kukkivat Pikku Huopalahden rannassa. Haikara lensi ylitsemme vastarannan ruovikkoon. Poppelien lehdet erittävät jotain kosteutta pintaansa. Varpuset lentävät hetkittäin kuin kolibrit nokkimassa pieniä hyönteisiä tai mettä näiltä lehdiltä. Eilen, kun tulimme kaupalta alas Velkuanpolkua, kaksi koirasvarpusta tappeli raitilla edessämme. Stilisoin eilen yksitoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Poistin tekstiä kahden sivun verran ja kirjoitin osan uudestaan. Helenan isolle akvarelliarkille on ilmestynyt lisää lehtiä. Hän hypisteli eilen tammenlehtiä. Yksivärisiä, isoja isoäidinneliöitä valmistuu. Sanoin hänelle, että teit hartiahuivin. Enkä. Sienilehti tuli postissa, ainoa tilaamamme lehti. Se on tullut meille keskeytyksettä yli neljäkymmentä vuotta. Luin siitä muutaman artikkelin, reilun sivun Franz Kafkan kirjehuolia teoksessa Briefe an Milena ja kaksikymmentäviisi sivua om Kjell Westös bok Tritonus. Odotan loppuhuipennusta tai -yllätystä. Helena harjoitteli ranskan taitojaan Maigret’n parissa: Les vacances de Maigret. Perjantai. Viikonloppu alkaa. Taivas on sees.

Tilkankadulla

    

 Kesä odottaa yhä. Näin aamuisin on ollut täällä etelärannikolla alle kymmenen astetta. Tänään kahdeksan astetta. Eilen teimme kaksi ulkolenkkiä, ensin kävimme kaupassa, sitten Pikku Huopalahden rantaa pitkin. Kesätyöntekijät olivat työssä nurmikkoalueella ja yksi ajoi rannan vieressä ruohoja matalaksi piiskalla. Näimme ensimmäisen kerran käytössä sellaisen niittovälineen Bergön saaressa, Merenkurkussa vuonna 1984. Uusia kukkivia kasveja ja pensaita näkyy joka kävelyretkellä. Meidän pihalla ojentelee parvekkeen vieressä oksiaan lilakukintoinen pensas, jonka nimeä emme tiedä. Eilen iltaviimeiseksi, kun menimme hetkeksi parvekkeelle, rusakko tuli istumaan lasten hiekkalaatikolle ja söi matalien, vihantien pensaiden lehtiä. Työstin eilisen aikana viisitoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta, sen toista osaa. Poistin sivun verran tekstiä. Helena tekee työpöydällään isoa akvarellia. Siihen on ilmestynyt poppelin ja koivun lehtiä. Pidin eilen yhden lankavyyhden käsivarsillani parvekkeella, kun Helena keri sen. Hän luki parvekkeella yhden luvun Ernest Hemingwayn kirjasta Kuolema iltapäivällä, joka on raportti tai tutkielma ennemmin kuin romaani. Unilukemisiksi hän otti Simenonin Maigret’n ranskaksi: Les vacances de Maigret. Minä luin aamupuolella Kafkaa, Briefe an Milena ja iltapäivällä neljäkymmentä sivua Kjell Westös bok Tritonus.

Tilkankadulla

    

Otin eilen kaksi kuvaa Pikku Huopalahden pohjukan laiturissa olevasta kalastusveneestä. Jatkoimme kävelylenkkiä Mannerheimintielle, jossa ruotsinpihlajat kukkivat parhaillaan. Tutkimme reitin Hakamäentien bussivarikon luona olevalle pysäkille, josta kulkee bussi numero 59 suoraan Sompasaareen. Tähän tietoon meillä on siellä jatkossa yksi kyläpaikka. Kalasatama on tätä päivää. Helsinki kasvaa merelle. Ruskeasuon varikolta palasimme Teboilille munkkikahville ja vilkaisimme päivän lehteä. Matkalla kuvasimme valkoisia sireenejä punaisen mökin pihalla. Sanoin Helenalle, että joku taiteilija asuu siinä. Katurakennustyöt jatkuvat. Eilen sain stilisoitua Gaz matkaan -käsikirjoituksen ensimmäisen osan loppuun. Tekstiä karsiutui pois 24 sivua, mutta sitä on yhä 327 sivua ja koko käsikirjoituksessa 857 sivua. Silmäilin eilen iltapäivällä alustavasti käsikirjoituksen toista osaa. En paneutunut siihen. Luin sen sijaan melkein viisikymmentä sivua Kjell Westön romaania Tritonus. Lisäksi kaksi sivua Franz Kafkan kirjeitä teoksessa Briefe an Milena. Helena teki eilen akvarelleja makuuhuoneessa työpöytänsä ääressä ja piirteli luonnoskirjaansa telkun ääressä ja virkkasi välillä. Hänellä on kesken Simenonin Maigret ja penkillä istuskelija.