Tilkankadulla

    

Kaksi astetta pakkasta. Eilen ulkoilimme vain kauppareissun verran. Otin kuvia Tilkankadun varrelta. Helena teki eilen pitkän päivän kuvaamalla töitään ja tallentamalla niitä kansioihin. Minä luin eilen aamupuolella kuunnelman läpi. Korjasin yhden lyöntivirheen ja lisäsin yhden pilkun. Helena kysyi päivemmällä, mitä kirjoitan seuraavaksi? En tiedä vielä. Yöllä, aamuyöstä, niin kuin usein tapahtuu, ymmärsin mikä minua vaivasi tässä kuunnelmassani: Sen loppu. Se on huono. En hakenut mitään mieleeni enkä yrittänyt keksiä enkä kehitellä mitään, mutta oivallukset seurasivat itsestään toisiaan. Niitä taisi tulla kaikkiaan neljä erillistä. Siinä vaiheessa olin jo päättänyt, että otan nykyisestä versiosta uuden pohjan, karsin lopusta väärän osuuden ja korvaan sen paremmalla. Eilen iltapäivällä jatkoimme Victor Hugon Kurjien ääneenlukua. Kapina vai kansannousu? Hyvä vai huono asia? Illalla Helena luki loppuun Georges Simenonin dekkarin Maigret maalaiskapakassa ja otti seuraavan Simenonin unilukemiseksi, Maigret epäröi. Minä luin loppuun Stansilaw Lemin scifi -teoksen Solaris. Luin sen uteliaisuudesta, koska olemme nähneet Tarkovskin filmin ainakin kolme kertaa. En ole ollut koskaan innostunut scifistä eikä tämä Lemin teos tehnyt poikkeusta.

Tilkankadulla

    

Kansainvälinen naistenpäivä. Sen onneksi ja kunniaksi sataa hienokseltaan kevyttä puuterilunta täällä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Toissapäivänä Helena järjesteli keskeneräisiä luonnoksiaan ja eilen hän tyhjensi työpöytänsä ja suunnitteli ja ryhmitteli siinä valmiina olevia, kudottuja neliöpalojaan. Minä uhosin eilen, että saan kuunnelman valmiiksi, mutta totesinkin, että en ole korostanut tarpeeksi äänessä olevia henkilönimiä. Niinpä ahkeroin eilen koko päivän muokkaamalla ja lisäämällä. Nyt kuunelmassa on neljäkymmentäkuusi sivua, jotka odottavat lukua. Eilen iltapäivällä jatkoimme Victor Hugon Kurjien ääneenlukua. Kirjailija käsittelee 1832 kansannousua Pariisissa. Helena sai yhden Simenonin Maigret -kirjan luettua ja valikoi seuraavan, Maigret maalaiskapakassa. Hänellä on yöpöydällään myös Pentti Saarikosken runokokoelma Tanssiinkutsu: “Saan saunaveden ränneistä...” Minä luen Stanislaw Lemin Solarista. Mieli sovittaa lukemaani osittain elokuvaan.

Tilkankadulla

    

Pikkupakkasta nyt aamulla. Kuvassa William Shakespearen Mitta mitasta -kirjan kansi. Toissapäivänä, kun kuljimme koulun takaista kujaa, lensi pulu matalalta ohitsemme ja kääntyi piiloon pihakatoksen räystään alle. Eilen kuljimme samasta kohtaa ja kuulimme kyyhkyn huhuilevan katumelun keskellä. Teimme eilen erikseen kauppamatkan ja kävelimme sen jälkeen Pikku Huopalahden rantaraitin. Pysähdyimme välillä kasvot aurinkoon päin. Luin eilen aamulla kunnelman läpi. Tein siihen muutamia täsmennyksiä ja parannuksia. Odotan, että se olisi tänään valmis, kun luen sen jälleen. Helena järjesteli eilen omia luonnoksiaan ja eri vaiheessa olevia töitään. Parista tyhjiksi tulleesta akvarellilehtiöstä hän raksi pois kierreselkämykset. Iltapäivällä luimme runsaan tunnin ajan ääneen Victor Hugon romaania Kurjat. Olemme sen toisen niteen puolivälissä. Illemmalla Helena luki Outi Pakkasen e-kirjaa Muistivirhe. Hän luki loppuun Simenonin dekkarin Maigret Vichyssä. Yksi kirjavaraus hänelle on Matkalla ja samoin minulla. Luin eilen loppuun Veijo Meren esikoisnovellikokoelman Ettei maa viheriöisi. Olen lukenut ne varmaan kaikki joskus ennen. Aloitin myöhemmin Stanislaw Lemin scifi-teoksen Solaris, josta Andrei Tarkovski ohjasi elokuvan 1970-luvulla.

Tilkankadulla

    

Viisi astetta pakkasta täällä etelärannikolla. Kirkkaimmat tähdet näkyvät vielä tummalla aamutaivaalla, Vega ja Arcturus. Eilen teimme aamukävelyn kaupalle, toimme ostokset kotiin ja lähdimme uudestaan ulos. Kiersimme Pikku Huopalahden rantaa. Helena kuvasi “raskaana lepäävän naisen” -patsaan, joka oli vapautunut lumien alta kurakkoisen Haaganpuron rannalla. Luin aamulla kuunnelman läpi. Myöhemmin iltapäivällä muokkasin tekstin loppuosaa. Sitä on nyt neljäkymmentäviisi sivua. Sain saunassa lisäideoita aiheeseen, mutta en ole varma, liitänkö niitä tekstiin? Eli luen sitä taas tänään. Aloitin kuunnelmanteon tammikuussa. Helena tekee tussitöitään ja kutoo neliöitä. Hän vei illalla käsitöitään parvekkeelle tuulettumaan. Eilen iltapäivällä luimme taas jonkin matkaa ääneen Victor Hugon Kurjia. Siinä on vankilakarkureita. Uhan tunnetta. Helena lukee e-kirjana Outi Pakkasen Muistivirhettä ja unilukemisina hänellä on Simenonin Maigret Vichyssä. Minä luin loput William Shakespearen näytelmästä Mitta mitasta. En oikein pitänyt siitä. En syttynyt.

Tilkankadulla

    

Taivaalla tähtiä aamulla, Vega ja Arcturus. Aste pakkasta. Kävelimme eilen aamupäivällä Munkkiniemeen kirjastoon ja takaisin. Ilmassa oli utua, taivaalla pilviä, mutta aurinko oli tulossa esiin. Sorsille oli avautunut lisää sulaa vesitilaa. Luonto rakentelee kevättä. Palautin neljä kirjaa ja tein kaksi uutta lainaa, William Shakespearen näytelmä Mitta mitasta ja Veijo Meren novellikokoelma Ettei maa viheriöisi. Ennen kirjastoreissua sain käytyä kuunnelman läpi loppuun asti. Siinä on neljäkymmentäneljä sivua. Helena tekee tussitöitä, istuu tietokoneensa ääressä, ottaa välillä pelikortit esiin ja pelaa pasianssia tai tulee olohuoneen sohvalle kutomaan ja katsomaan televisiota. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Victor Hugon Kurjia. Ihailemme molemmat kirjailijan tekstiä. Helena aloitti seuraavan Outi Pakkasen e-kirjan, Muistivirhe. Unilukemisiksi hän valikoi Georges Simenonin dekkarin Maigret Vichyssä. Minä luin viimeiset sata sivua Ivan Turgenevin kirjaa Metsämiehen muistelmia. Se päättyy kuin kädenojennuksena kaukaa 1800-luvulta tänne meidän avaruusaikaamme: “...Jää hyvästi, lukijani; toivon sinulle pysyväistä onnea.”

Tilkankadulla

   

Pari astetta pakkasta. Kaupungin pimeän aikainen puna-harmaa taivas. Eilisessä kuvassa Mannerheimintiellä, Ruskeasuolla sammaleinen ruotsinpihlajan runko elävöittää urbaania näkymää. Eilen kävin kuunnelmaa läpi sivulle neljäkymmentä. Sitä on nyt kaikkiaan neljäkymmentäkolme sivua. Helena piirtää tusseilla ja kutoo. Iltapäivän lukutunnilla jatkoimme Victor Hugon Kurjien ääneenlukua. Kolmasosa toisesta niteestä on luettu. Cosette-tytöstä on kehkeytynyt kaunis neito, joka näkyy eikä pysy piilossa. Hankaluuksia ja huolta kaitsijalla. Helena luki eilen illemmalla Outi Pakkasen Korttelin kuningatar -e-kirjaa ja Simenonin dekkaria Maigret ja Humalasalko. Minä jatkoin kesken olevaa Ivan Turgenevin Metsämiehen muistelmia. Kun tekstissä tuli vastaan sana “ristimänimi”, vilkaisin kääntäjän nimen - Hilja Riipinen. Kirjoitin sen kännykkään ja sieltä löytyi Lotta Svärd -järjestö, rehtori, Kokoomuksen ja IKL:n kansanedustaja. Metsämiehen suomennos on vuodelta 1952.

 

Tilkankadulla

    

Kaksi tähteä erottuu nyt eteläisellä aamutaivaalla. En tiedä ovatko ne vaikka Arcturus ja Regulus? Helena on tekemässä sauvakävelylenkin. Hän sai ihailla kuuta. Eilen Mannerheimintien laidalla Ruskeasuolla näkyi pajunkissoja. Helena kuvasi niitä, mutta ei saanut tulosta mieleisekseen, joten hän piirsi ne paperille. Jatkoin eilen kuunnelman parissa kahteen otteeseen. Olen siinä sivulla kaksikymmentäkuusi. Luimme ääneen iltapäivän lukutunnilla Victor Hugon Kurjia, jossa oli historiankuvausta ja kansallista kuohuntaa. Luin loppuun Jayne Anne Phillipsin Murhenäytelmän. Hallittu kokonaisuus, jossa ei haitannut kirjailijan siihen sommittelemat lisäosuudet. Muuten se ei olisi kääntynyt kunnolla tarinaksi. Kuka haluaisi lukea pelkkiä virallisia tutkintapöytäkirjaraportteja työn ulkopuolella? Helenalla ovat luvussa Outi Pakkasen Korttelin kuningatar e-kirjana ja Georges Simenonin Maigret ja Humalasalko.