Taivaalla tähtiä aamulla, Vega ja Arcturus. Aste pakkasta. Kävelimme eilen aamupäivällä Munkkiniemeen kirjastoon ja takaisin. Ilmassa oli utua, taivaalla pilviä, mutta aurinko oli tulossa esiin. Sorsille oli avautunut lisää sulaa vesitilaa. Luonto rakentelee kevättä. Palautin neljä kirjaa ja tein kaksi uutta lainaa, William Shakespearen näytelmä Mitta mitasta ja Veijo Meren novellikokoelma Ettei maa viheriöisi. Ennen kirjastoreissua sain käytyä kuunnelman läpi loppuun asti. Siinä on neljäkymmentäneljä sivua. Helena tekee tussitöitä, istuu tietokoneensa ääressä, ottaa välillä pelikortit esiin ja pelaa pasianssia tai tulee olohuoneen sohvalle kutomaan ja katsomaan televisiota. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Victor Hugon Kurjia. Ihailemme molemmat kirjailijan tekstiä. Helena aloitti seuraavan Outi Pakkasen e-kirjan, Muistivirhe. Unilukemisiksi hän valikoi Georges Simenonin dekkarin Maigret Vichyssä. Minä luin viimeiset sata sivua Ivan Turgenevin kirjaa Metsämiehen muistelmia. Se päättyy kuin kädenojennuksena kaukaa 1800-luvulta tänne meidän avaruusaikaamme: “...Jää hyvästi, lukijani; toivon sinulle pysyväistä onnea.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti