Tilkankadulla

    

Eilen Tilkantorilla Helsingin Pikku Huopalahdessa, kun palasimme keskustasta, ensin yksi sepelkyyhky lensi kivetylle betonikaiteelle ja kun olin ottanut siitä pari kuvaa kännykällä, toinen sepelkyyhky lensi myös paikalle. Kevättä kuvuissa. Lähdimme eilen vähän ennen aamuyhdeksää kolmosen ratikalla käymään Kaisaniemen kierrätyskeskuksessa, josta Helena löysi pari pientä kerää virkkauslankaa, palasimme pysäkille ja ajoimme seuraavalla ratikkavuorolla Fredrikinkadulle asti ja palasimme parin kaupan kautta patikoiden keskustaan, jossa kävimme molemmat silmänpaineen tarkastuksessa. Sieltä Kamppiin kahville ja bebelle. Huomasin Indiskan kyltin muuttuneen siitä, kun otin siitä kuvan vuosi sitten kevätkesästä. Kuvasin jälleen. Eilen aamusella pääsin tekstissä jo sivulle kuusi. Helena keri uudet langat uudestaan. Iltapäivällä pidimme kahden tunnin ääneenlukusession, reilu neljäkymmentä sivua Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Myöhemmin jatkoin Pekka Kuusen kirjaa Tämä ihmisen maailma. Olen kirjan puolivälissä ja kirjailija käsittelee maanviljelyskulttuurin “eurooppakeskeistymisen vaihetta” noin 500 jKr - 1750 jKr. Kolonialismi, renessanssi ja uskonpuhdistus kapitalismin synnyttäjinä. Helena luki e-kirjana Donna Leonin dekkaria Hyvän nimissä ja unilukemisina Nikolaj Gogols Taras Bulba, på svenska.

Tilkankadulla

    

Satelee nyt aamulla täällä etelärannikolla. Lokit kirkuivat, kun kävin parvekkeella. Kuvassa väenpaljous eilen illalla Bayer Leverkusenin pelikentällä, kun Leverkusen voitti Werder Bremenin viisi nolla ja varmisti bundesliigamestaruuden. Uusi keväinen viikko alkaa, huhtikuu on puolessa välissä. Eilen satoi päivällä reippaasti. Helena teki sienipizzaa, täytteenä kuivattuja suppilovahveroita, kangastatteja ja mustatorvisieniä, mustia oliiveja, tomaattia ja juustoraastetta. Helena virkkasi eilen television ääressä, teki joitain luonnoksia ja pelasi pasianssia korteilla. Minä työstin samaa tekstiä, sen alkuosaa, joka on ollut esillä jo monena aamupäivänä. Laadullista muutosta, mutta ei määrällistä edistystä. Jatkoimme iltapäivällä Leo Tolstoin romaanin Sota ja rauha ääneenlukua. Tekstissä kuvataan nyt muun muassa sairaalaoloja. Oljilla makaavat soturit kärsivät lavantaudista. Mätänemisen löyhkää. Helena luki osan iltaa jotain lainaamaansa e-kirjaa, Donna Leon, Hyvän nimissä ja unilukemisina Gogolin Taras Bulbaa på svenska. Minä olen käynyt läpi melkein kaksisataa sivua Pekka Kuusen kirjaa Tämä ihmisen maailma. Miten maatalous alkoi ja miksi? Harppaus kulttuurievoluutiossa. Biologinen evoluutio ei ole yhtä nopeaa eli ihmisen muutos lähimenneisyydessä selittyy pikemmin kulttuurin ja elinolosuhteiden muutoksena. Ajattelemisen aihetta antoi Alko, Pekka Kuusi oli siellä pääjohtajana.

Tilkankadulla

   

Utuinen ja märkä aamu. Utuista oli myös eilen aamulla Helsingin Pikku Huopalahdessa Helenan ottamassa kännykkäkuvassa. Helena järjesti lankavalikoimaansa kesäteloille ja minä sain nostaa lankoja ja käsitöitä täynnä olevat banaanilaatikot kaapin päälle odottamaan toistaiseksi. Kun parvekkeella olisi seuraava sopiva, lämmin ja kuiva päivä, Helena saattaa käydä kaikki laatikot läpi ja tuulettaa niiden sisällön. En edistynyt eilen uudessa tekstissäni. Iltapäivällä luimme ääneen Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Katsoimme sen jälkeen televisiosta jalkapalloa, Helena leikkasi tukkani ennen saunaa ja kylvettyämme katsoimme Quentin Tarantinon Kill Bill -elokuvan molemmat osat. Luin päivän mittaan muutaman sivun Pekka Kuusen ajatuksia herättävästä teoksesta Tämä ihmisen maailma. Helena valikoi itselleen unikirjaksi Nikolai Gogolin kirjan Taras Bulba på svenska. Siro, käteenkäyvä nide lukea petissä.

 

Tilkankadulla

    

Sain eilen Helenalta lahjaksi luonnoslehtiön, josta tässä kuvassa yksi merellinen työ. Kävimme eilen Meilahden arboretumissa ja nautimme aterian Mäkkärissä. Näimme rannalla kevään ensimmäisen västäräkin. Nyt lauantaiaamuvarhaisena Helena on lähdössä sauvakävelylenkille. Eilen hän virkkasi enimmäkseen ja minä kävin läpi viisi sivua tekstiä, jota on seitsemän sivua. Kirjoitan nykyään enemmän kaunokirjoituspäiväkirjaani Helenalle. Palaan siinä tyylissä menneisyyteen, sillä vaihdoin aikoinani kaunokirjoituksen tekstaukseen, jotta muidenkin olisi helpompi saada kirjoittamastani selvää ja tätä tekstausaikakautta jatkui kymmeniä vuosia. Tällaisia erikoisia paluun keinoja. Eilen iltapäivällä luimme taas ääneen neljäkymmentä sivua Leo Tolstoin nautittavaa romaania Sota ja rauha. Yksi kirjan päähenkilöistä antaa naiviuttaan korttihuijarin pettää itseään, tutun ystävän ja jossa lukija ei voi kirjan ulkopuolisena tehdä mitään asialle eikä auttaa, vaikka mieli tekisi. Luin illemmalla muutaman sivun Pekka Kuusen kunnianhimoista kirjaa Tämä ihmisen maailma. Siinä on tarkastelussa koko universumi ja maailmanaika ja ihminen yhtenä lajina pitkässä evoluution ketjussa, ihminen, joka on tuhoamassa luonnon ja samalla omat jatkoelinmahdollisuutensa. Yksi sukupuuttoon haipuva laji muiden, useimpien muiden mukana.

Tilkankadulla

    

Illan sateen jäljiltä pihan sorakuja on yhä märkä nyt perjantaiaamuna täällä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Eilen ulkoilimme moneen kertaan. Helena aloitti tekemällä itsekseen sauvakävelylenkin aamuensimmäiseksi. Sen jälkeen minä patikoin itsekseni Seurasaareen ja takaisin. Kauppareissun jälkeen kiersimme yhdessä lahden ympäri. Aurinko paistoi, mutta tuuli kävi keväisen koleana. Toissapäivänä teimme havainnon kukkaan puhkeavasta etelän ruttojuuren kasvustosta kävelytien laidassa ja eilen näimme kevään ensimmäisen peipon. Kuulimme sen liverryksen ensin ja myöhemmin peippo laskeutui hiekkatielle nokkimaan jotain. Helena teki eilen akvarellia, pelasi välillä korteilla pasianssia ja virkkasi telkun ääressä. Minä en päässyt eilen kunnolla tekstin päälle eli en edistynyt. Aloitimme eilen iltapäivällä lukemaan ääneen Leo Tolstoin romaanin Sota ja rauha toista kirjaa. Näitä kirjoja on kaikkiaan neljä. Kömpelö, nahjusmainen ja likinäköinen Pierre haastaa kiukuspäissään kaksintaistelijan maineen saaneen Dolohovin ottelemaan kanssaan. Riitapukarit kohtaavat toisensa seuraavana aamuna lumisella kentällä Moskovan ulkopuolella. Pierre pitää tottumattomana vaarallista pistoolia kaukana itsestään, painaa liipasinta ja ampuu vastustajansa. Koomista antisankaruutta. Helena luki eilen illemmalla Georges Simenonin dekkaria Maigret ja mies Seinen rannalta. Minä aloin lukea Pekka Kuusen kirjaa Tämä ihmisen maailma. Kirja on tullut julki 1982 ja siinä tarkastellaan ihmistä, tämän menestyneen eläinlajin menneisyyttä, nykyisyyttä ja hahmotellaan meidän tulevaisuuttamme.

Tilkankadulla

    

Kuva eilen Helsingin keskustassa kahvilanpöydän ääressä. Kiersimme asioilla ja palasimme nelosen ratikalla Munkkiniemeen kirjastoon. Helenalla oli kirjastosta noudettavana seuraava Simenonin Maigret -dekkari, Maigret ja mies Seinen rannalla. Palasimme Pikku Huopalahteen kävellen rannan kautta ja istuimme vähän aikaa penkillä. Eilen aamupuolella luin ja täydensin - poistin, lisäsin, korvasin ja muutin - uutta kirjoittamaani ja jota on nyt alun seitsemättä sivua. Helena virkkasi sinä aikana ja katsoi televisiota. Iltapäivällä jatkoimme Leo Tolstoin romaanin Sota ja rauha ääneenlukua. Ensimmäinen kirja päättyi. Luin tässä vaiheessa myös niteen alusta suomentajan, Esa Adrianin alkusanat. Illemmalla Helena luki loppuun Simenonin kirjan Maigret ja varjokuva ikkunassa. Minä luin loput Mika Waltarin nuoruudenteoksesta Surun ja ilon kaupunki. Hajanainen teos, jossa seurataan eri henkilöiden tekemisiä yhtenä päivänä Helsingissä. Henkilöt kohtaavat sekä satunnaisesti että tarkoituksella, osuvat yhteen ja erkanevat taas. Osan elämä jatkuu ennallaan tai enteillen jotain hyvää, joidenkin ei. Perusväri teoksessa on jotenkin synkkä ja jota Veikko Vionojan kuvitus, tummat ja mustavalkoiset painatukset eivät ainakaan keventäneet. Waltarin teksti on sinänsä ihan oivaa. Helena palasi juuri sauvakävelylenkiltä.

Tilkankadulla

    

Palautimme eilen repullisen kirjoja Munkkiniemen kirjastoon, lainasimme pari uutta ja asiakashyllystä tarttui mukaan muutama teos. Kuvasimme matkalla. Punaiset menneen kasvukauden kiulukat koristivat kurtistuneina kerrostalon piha-aitaa. Pikku Huopalahden vastarannalla oli joutsenpari. Helena teki eilen akvarellejaan ja minä naputtelin pari sivua tekstiä, jota on nyt kuusi sivua. Aihe, jota olen käsitellyt tai yrittänyt saada hahmolleen ennenkin, mutta en puhu siitä vielä enempää. Iltapäivällä luimme ääneen Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha, jossa on alkamassa Austerlitzin taistelu. Aurinko on juuri noussut usvan yläpuolelle ja Napoleon antaa valkoisen hansikkaansa heilahduksella marsalkoilleen lähtökäskyn taisteluun. Venäläiset, itävaltalaiset ja preussilaiset sotajoukot ovat menossa ansaan. Helena pääsi illalla lukemaan lainaamaansa Georges Simenonin dekkaria Maigret ja varjokuva ikkunassa. Minä aloin lukea lainaamaani Mika Waltarin kirjaa Surun ja ilon kaupunki, jossa ihmisten tekemiset tapahtuvat Helsingissä. Olen puolivälissä kirjaa, mutta kaupunki ei varsinaisesti erotu siitä, ei niin paljon kuin esimerkiksi Anders Cleven vielä tuttuna mielessä olevista Katukiviä -novelleissa. Waltarin kerronta ja kuvaus on hyvää ja elävää.