Sain eilen Helenalta lahjaksi luonnoslehtiön, josta tässä kuvassa yksi merellinen työ. Kävimme eilen Meilahden arboretumissa ja nautimme aterian Mäkkärissä. Näimme rannalla kevään ensimmäisen västäräkin. Nyt lauantaiaamuvarhaisena Helena on lähdössä sauvakävelylenkille. Eilen hän virkkasi enimmäkseen ja minä kävin läpi viisi sivua tekstiä, jota on seitsemän sivua. Kirjoitan nykyään enemmän kaunokirjoituspäiväkirjaani Helenalle. Palaan siinä tyylissä menneisyyteen, sillä vaihdoin aikoinani kaunokirjoituksen tekstaukseen, jotta muidenkin olisi helpompi saada kirjoittamastani selvää ja tätä tekstausaikakautta jatkui kymmeniä vuosia. Tällaisia erikoisia paluun keinoja. Eilen iltapäivällä luimme taas ääneen neljäkymmentä sivua Leo Tolstoin nautittavaa romaania Sota ja rauha. Yksi kirjan päähenkilöistä antaa naiviuttaan korttihuijarin pettää itseään, tutun ystävän ja jossa lukija ei voi kirjan ulkopuolisena tehdä mitään asialle eikä auttaa, vaikka mieli tekisi. Luin illemmalla muutaman sivun Pekka Kuusen kunnianhimoista kirjaa Tämä ihmisen maailma. Siinä on tarkastelussa koko universumi ja maailmanaika ja ihminen yhtenä lajina pitkässä evoluution ketjussa, ihminen, joka on tuhoamassa luonnon ja samalla omat jatkoelinmahdollisuutensa. Yksi sukupuuttoon haipuva laji muiden, useimpien muiden mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti