Illan sateen jäljiltä pihan sorakuja on yhä märkä nyt perjantaiaamuna täällä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Eilen ulkoilimme moneen kertaan. Helena aloitti tekemällä itsekseen sauvakävelylenkin aamuensimmäiseksi. Sen jälkeen minä patikoin itsekseni Seurasaareen ja takaisin. Kauppareissun jälkeen kiersimme yhdessä lahden ympäri. Aurinko paistoi, mutta tuuli kävi keväisen koleana. Toissapäivänä teimme havainnon kukkaan puhkeavasta etelän ruttojuuren kasvustosta kävelytien laidassa ja eilen näimme kevään ensimmäisen peipon. Kuulimme sen liverryksen ensin ja myöhemmin peippo laskeutui hiekkatielle nokkimaan jotain. Helena teki eilen akvarellia, pelasi välillä korteilla pasianssia ja virkkasi telkun ääressä. Minä en päässyt eilen kunnolla tekstin päälle eli en edistynyt. Aloitimme eilen iltapäivällä lukemaan ääneen Leo Tolstoin romaanin Sota ja rauha toista kirjaa. Näitä kirjoja on kaikkiaan neljä. Kömpelö, nahjusmainen ja likinäköinen Pierre haastaa kiukuspäissään kaksintaistelijan maineen saaneen Dolohovin ottelemaan kanssaan. Riitapukarit kohtaavat toisensa seuraavana aamuna lumisella kentällä Moskovan ulkopuolella. Pierre pitää tottumattomana vaarallista pistoolia kaukana itsestään, painaa liipasinta ja ampuu vastustajansa. Koomista antisankaruutta. Helena luki eilen illemmalla Georges Simenonin dekkaria Maigret ja mies Seinen rannalta. Minä aloin lukea Pekka Kuusen kirjaa Tämä ihmisen maailma. Kirja on tullut julki 1982 ja siinä tarkastellaan ihmistä, tämän menestyneen eläinlajin menneisyyttä, nykyisyyttä ja hahmotellaan meidän tulevaisuuttamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti