Tilkankadulla

    

Palasimme vappuaattoaamulenkiltä. Mustarastas luritteli puunlatvassa Tapanilan aseman, Pikku Huopalahden asukastalon vieressä. On pilvistä vielä, mutta toiveissa on päivemmällä lämmintä ja aurinkoista säätä täällä etelärannikolla. Eilen kävimme keskustassa ja lipuntarkastajat ratsasivat ratikan mennen tullen. Kävimme Sokoksessa ja jatkoimme sieltä Oodiin, josta lainasimme muutaman kirjan ja ratikalla vielä samalla lipulla Munkkiniemeen, jossa minua odotti yksi noudettava teos. Takaisin tullessa Paciuksen sillan kohdalla teimme havainnon silkkiuikusta. Myöhemmin iltapäivällä, kun olimme kuvauslenkillä ja istuimme vähän aikaa penkillä, kimalainen tuli lentelemään nurmelle eteemme. Eilen aamupuolella Helena teki vähän aikaa luonnoksiaan ja minä jatkoin sivun verran Siks -tarinaa. Iltapäivällä luimme ääneen Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha, jossa ihmiset pakenevat sekasorrossa Moskovasta Napoleonin joukkojen tieltä. Illemmalla luimme molemmat jonkin aikaa omia, tuoreita lainakirjojamme, ensin parvekkeella ja jatkoimme sitten sisällä sohvalla, Helena lukien Agatha Christien dekkaria Murha maalaiskylässä ja minä laitoin - tillsvidare bort Charles Dickens bok David Copperfield - ja aloin lukea sen sijaan Jean-Paul Sartren kirjaa Sanat. Huomaan sen olevan elämänkerrallinen.

Tilkankadulla

    

Eilen saimme kuvia ensimmäisistä kukkivista valkovuokoista täällä Helsinginniemessä. Kerrostalopihalta. Kukassa ovat leskenlehdetkin, joita auringonpaisteisissa tienluiskoissa on nähty varmaan kuukauden ajan. Kiersimme eilen Pikku Huopalahden ympäri ja ylitimme lahden Paciuksenkadun siltaa pitkin. Kaksi onkijaa oli rannalla. Aamusella luin ja jatkoin Siks -tarinaa, jota on koossa viisitoista sivua. Helena teki akvarelleja ja luonnoksia ja virkkasi. Iltapäivällä luimme ääneen kahdessa rupeamassa neljäkymmentä sivua Leo Tolstoin suurromaania Sota ja rauha. Mietteitä sodasta ja taktiikasta ja siitä kuinka turhaa on ylistää joidenkin sotapäälliköiden sodankäyntiälyä, kun sota on kiinni sattumista ja niistä muurahaisista, jotka ovat sitä sotakenttien alimmaista tulenruokaa. Helena luki Simenonin dekkarin Maigret ja penkillä istuskelija och jag har läst nittio sidor Charles Dickens roman David Copperfield. Suunnittelemme käyvämme tänään keskustassa ja palaamme ehkä ratikalla Munkkiniemen kautta. Kirjastossa odottaa yksi noudettava varaus.

Tilkankadulla

    

Sunnuntaiaamu. Illan vähäisen sateen jälkeinen tuoksu tervehti parvekkeella täällä etelärannikolla. Kuvasin meriharakan eilen kauppamatkalla madonkaivuussa. Aurinko paistoi eilen päivällä ja nautimme kahvit parvekkeella ja otimme aurinkoa. Helena leipoi rahkapiirakkaa ja pullia. Myöhemmin eilen huomasin, että krookukset alkavat avautua ja valkovuokot ovat nupuillaan. Nyt aamulla klaffipiirongin sisällä odotti minua nimipäivälahjana Helenan seuraava luonnosvihko. Eilen hän saattoi kirjoitella ja piirrellä siihen sen ohella, että teki joitain akvarelleja, jatkoi niitä. Välillä hän istui virkkaamassa television ääressä. Minä edistyin eilen kaksi sivua Siks -tarinaa, jota on koossa neljätoista sivua. Iltapäivän ääneenlukutunnilla Leo Tolstoin romaanissa Sota ja rauha oli sotaisia tunnelmia Borodinon taistelusta Moskovan lähistöltä, jossa Napoleonin miljoona-armeija sai viimein vastaansa puolustajan sitkeät ja peräänantamattomat sotajoukot. Taistelun ja tappamisen järjettömyyttä. Tinasotilaat seisomassa ryhminä pitkin maastoa, jota tykit ja lähelle edenneet viholliset tulittivat. Yhden lajin teurastusta. Järjetöntä. Silloin ja nyt, mutta onneksi ihminen viisastuu kaiken aikaa. Helena luki eilen loppuun parvekkeella ollessamme minun hänelle antaman päiväkirjavihon ja minun luettua parvekkeen auringonpaisteessa viimeiset luvut Simenonin dekkarista Maigret ja penkillä istuskelija, Helena otti sen vuorostaan. Minä aloin - jag läser nu Charles Dickens bok David Copperfield, som vi fick några veckor sen - Munkkiniemen kirjaston asiakashyllystä. Kirjakierrätystä.

             

                                                                         

Tilkankadulla

    

Kansallinen veteraanipäivä. Sopii varmaan, että postauskuvana on Veijo Meren Sujut -romaanin kansi, joka on Kosti Antikaisen käsialaa vuodelta 1961. Helenalla oli eilen noudettavana kirjavaraus Munkkiniemen kirjastosta, Georges Simenonin Maigret ja penkillä istuskelija, tuttu teos ja kansi vuodelta 1955 ja joka oli meillä lainassa myös vuosi sitten. Taivas oli pilvessä, kun lähdimme, mutta palatessamme aurinko pilkisti. Merilokki seisoi pihalla vahdissa. Rannalla teimme kevään ensimmäisen havainnon kalatiirasta. Helena teki akvarelleja aamulla ja iltapäivällä, kun luin ääneen. Minä jatkoin aamulla Siks -tarinaa, jota on kaksitoista sivua. Iltapäivän lukutunnilla vietimme jälleen tuokion muinaisessa maailmassa ja historiallisen Moskovan lähistöllä. Helena sai minulta eilen lahjaksi työpäiväkirjan talvelta vuodenvaihteesta. Hän luki sitä illalla sohvalla. Minä luin loppuun Veijo Meren Sujut, kävin läpi kirjastosta lainaamani Parnasso -lehden tämän vuoden ensimmäisen numeron ja aloin sitten lukea Simenonin dekkaria Maigret ja penkillä istuskelija. Ei haittaa, vaikka luin sen viimeksi vuosi sitten ja vaikka olen lukenut sen sen kymmenen kertaa. Tunnelma oli hieno. Nyt aamusella mietin pääseekö ensimmäistä kertaa Maigret -kirjoihin tutustuva läheskään samanlaisiin tunnelmiin, kun hänelle eivät ole vielä tutut lukuisat komisarion vakinaiset apulaiset, Janvier, Lucas ja Lapointe ja joiden ohella Penkillä istuskelijassa vierailevat muun muassa etsivät Neveu ja Santoni?

Tilkankadulla

   

Hyvää Tertun päivää. Eilen päivällä kuvasimme valkoposkihanhia lumisella nurmikentällä. Näimme kevätkauden ensimmäiset räkättirastaat. Teimme epävarmat havainnot kahdesta haikarasta Pikku Huopalahden vastarannalla, mutta toinen varmistui haikaraksi ponnahtaessaan leveille siivilleen ja lentäessään kauemmas lahden pohjukkaa päin. Se laskeutui ja jalkautui astelemaan verkkaisesti ruovikon laitaa. Helena jatkoi eilen akvarelliensa ja virkkaustensa parissa. Minä luin ja naputtelin Siks -tarinaa, mutta en edennyt siinä. Iltapäivän lukutunnilla luimme ääneen viisikymmentä sivua Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Sota on siinä nyt lähinnä venäläisten joukkojen vetäytymistä vihollisen tieltä ja joka vaikuttaa myös paikallisiin aateliskartanoihin. Musikat, arolaiset pullikoivat vastaan ja väittivät herrasväelle, että ei ole kyytihevosia, kun piti päästä kiireesti lähtemään ranskalaisten sotajoukkojen alta. Vallasväen onneksi paikalle ilmestyi omia joukkoja palauttamaan kurin. Illemmalla Helena luki McCall Smithin Mma Ramotswa -dekkaria Botswanan iloiset rouvat. Minä luin loppuun Marguerite Duras’n kirjan Jokapäiväinen elämämme. Duras niputtaa siinä lapset ja miehet yhteen ja joita naiset holhoavat ja joutuvat ja suostuvat paapomaan. Kirjailijan teksti on hyvää ja selkeää.

Tilkankadulla

    

Kuvassa vene on laskettu vesille, kuva otettu eilen aamupäivällä kauppareissulla. Helsingin Pikku Huopalahden Tilkantorinrannan auringonpaistattelutuolit ja laiturin kiveys ovat vielä lumen vallassa talvisen pyryn jäljiltä. Päivemmällä paistoi eilen aurinko ja vietimme vähän aikaa parvekkeella nauttien siitä. Helena teki eilen aamupäivällä akvarelleja ja jatkoi virkkaamista. Minä luin alusta alkaen Siks -tarinan, parantelin samalla ja jatkoin. Sitä on koossa kymmenen sivua. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Kirjassa on tuttuja kohtia, jotka ovat jääneet mieleen nuoruudestani, kun luin sen edellisen ja ensimmäisen kerran. Helena valikoi itselleen seuraavan McCall Smithin Mma Ramotswe -dekkarin Botswanan iloiset rouvat. Minä luin viimeiset sivut Jean-Paul Sartren romaanista Äcklet. Muistin kolmen vuoden takaa, että pidin loppua onnistuneena. Ihmettelen silti miten olen suhtautunut silloin tähän tekstiin, sillä Äcklet on kokonaisuudessaan mainio teos. En päästänyt sitä ilmeisesti ihon alle eli niinkin voi lukea, kylmän viileästi, lukea puolitietoisena, puolilla valoilla. Hain tietoja kirjailijasta netistä ja varasin sen jälkeen kirjastosta kaksi kirjaa Sartrelta, Sanat ja Mitä kirjallisuus on? Varasin myös Marguerite Durasin kirjan Hiroshima, rakastettuni. Otin lukuun omasta hyllystäni Durasin teoksen Jokapäiväinen elämä.

Tilkankadulla

    

Lunta pyrytti eilen sakeasti Helsingin Ruskeasuolla, Mannerheimintiellä. Ratikoita ei näkynyt ja kiskourat olivat lumen täyttämät. Takapihan hiekkalaatikolla keltainen leikkikaivinkone oli hautautumassa lumen keskelle. Mustarastas pöyhi multaa talonseinustan reunasta. Jatkoin Siks -tarinaa, jota on alun kahdeksatta sivua. Helena teki viereisellä pöydällä akvarelleja ja siirtyi sitten sohvalle virkkaamaan ja katsomaan televisiosarjaa. Eilen iltapäivällä luimme ääneen viisikymmentä sivua Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Välillä sotatoimissa ja sitten taas kotirintaman herraskartanoissa. Illemmalla Helena luki loppuun McCall Smithin dekkarin Kirahvin kuolema. Minulla on Jean-Paul Sartren romaani Äcklet vielä kesken. Kertasin kirjailijan mietteitä eksistenssistä. Romaanin kokonaisuuden kannalta sitä filosofointia olisi voinut olla vähemmän, mutta se taisi olla tekijän varsinainen asia tai sydämenasia. Katsoimme iltaviimeiseksi suomalaisen Sujut -elokuvan viidenkymmenen vuoden takaa. Nykyiseen terävämpään kuvaan tottuneena värit olivat suttuisia. Huonokuuloisena en saanut selvää replikoinnista, mikä ei haitannut tutun juonen seuraamista. Näyttelijöiden kasvot herättivät nostalgisia tuntoja.