Kansallinen veteraanipäivä. Sopii varmaan, että postauskuvana on Veijo Meren Sujut -romaanin kansi, joka on Kosti Antikaisen käsialaa vuodelta 1961. Helenalla oli eilen noudettavana kirjavaraus Munkkiniemen kirjastosta, Georges Simenonin Maigret ja penkillä istuskelija, tuttu teos ja kansi vuodelta 1955 ja joka oli meillä lainassa myös vuosi sitten. Taivas oli pilvessä, kun lähdimme, mutta palatessamme aurinko pilkisti. Merilokki seisoi pihalla vahdissa. Rannalla teimme kevään ensimmäisen havainnon kalatiirasta. Helena teki akvarelleja aamulla ja iltapäivällä, kun luin ääneen. Minä jatkoin aamulla Siks -tarinaa, jota on kaksitoista sivua. Iltapäivän lukutunnilla vietimme jälleen tuokion muinaisessa maailmassa ja historiallisen Moskovan lähistöllä. Helena sai minulta eilen lahjaksi työpäiväkirjan talvelta vuodenvaihteesta. Hän luki sitä illalla sohvalla. Minä luin loppuun Veijo Meren Sujut, kävin läpi kirjastosta lainaamani Parnasso -lehden tämän vuoden ensimmäisen numeron ja aloin sitten lukea Simenonin dekkaria Maigret ja penkillä istuskelija. Ei haittaa, vaikka luin sen viimeksi vuosi sitten ja vaikka olen lukenut sen sen kymmenen kertaa. Tunnelma oli hieno. Nyt aamusella mietin pääseekö ensimmäistä kertaa Maigret -kirjoihin tutustuva läheskään samanlaisiin tunnelmiin, kun hänelle eivät ole vielä tutut lukuisat komisarion vakinaiset apulaiset, Janvier, Lucas ja Lapointe ja joiden ohella Penkillä istuskelijassa vierailevat muun muassa etsivät Neveu ja Santoni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti