Hyvää Tertun päivää. Eilen päivällä kuvasimme valkoposkihanhia lumisella nurmikentällä. Näimme kevätkauden ensimmäiset räkättirastaat. Teimme epävarmat havainnot kahdesta haikarasta Pikku Huopalahden vastarannalla, mutta toinen varmistui haikaraksi ponnahtaessaan leveille siivilleen ja lentäessään kauemmas lahden pohjukkaa päin. Se laskeutui ja jalkautui astelemaan verkkaisesti ruovikon laitaa. Helena jatkoi eilen akvarelliensa ja virkkaustensa parissa. Minä luin ja naputtelin Siks -tarinaa, mutta en edennyt siinä. Iltapäivän lukutunnilla luimme ääneen viisikymmentä sivua Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Sota on siinä nyt lähinnä venäläisten joukkojen vetäytymistä vihollisen tieltä ja joka vaikuttaa myös paikallisiin aateliskartanoihin. Musikat, arolaiset pullikoivat vastaan ja väittivät herrasväelle, että ei ole kyytihevosia, kun piti päästä kiireesti lähtemään ranskalaisten sotajoukkojen alta. Vallasväen onneksi paikalle ilmestyi omia joukkoja palauttamaan kurin. Illemmalla Helena luki McCall Smithin Mma Ramotswa -dekkaria Botswanan iloiset rouvat. Minä luin loppuun Marguerite Duras’n kirjan Jokapäiväinen elämämme. Duras niputtaa siinä lapset ja miehet yhteen ja joita naiset holhoavat ja joutuvat ja suostuvat paapomaan. Kirjailijan teksti on hyvää ja selkeää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti