Lunta pyrytti eilen sakeasti Helsingin Ruskeasuolla, Mannerheimintiellä. Ratikoita ei näkynyt ja kiskourat olivat lumen täyttämät. Takapihan hiekkalaatikolla keltainen leikkikaivinkone oli hautautumassa lumen keskelle. Mustarastas pöyhi multaa talonseinustan reunasta. Jatkoin Siks -tarinaa, jota on alun kahdeksatta sivua. Helena teki viereisellä pöydällä akvarelleja ja siirtyi sitten sohvalle virkkaamaan ja katsomaan televisiosarjaa. Eilen iltapäivällä luimme ääneen viisikymmentä sivua Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Välillä sotatoimissa ja sitten taas kotirintaman herraskartanoissa. Illemmalla Helena luki loppuun McCall Smithin dekkarin Kirahvin kuolema. Minulla on Jean-Paul Sartren romaani Äcklet vielä kesken. Kertasin kirjailijan mietteitä eksistenssistä. Romaanin kokonaisuuden kannalta sitä filosofointia olisi voinut olla vähemmän, mutta se taisi olla tekijän varsinainen asia tai sydämenasia. Katsoimme iltaviimeiseksi suomalaisen Sujut -elokuvan viidenkymmenen vuoden takaa. Nykyiseen terävämpään kuvaan tottuneena värit olivat suttuisia. Huonokuuloisena en saanut selvää replikoinnista, mikä ei haitannut tutun juonen seuraamista. Näyttelijöiden kasvot herättivät nostalgisia tuntoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti