Sunnuntaiaamu. Illan vähäisen sateen jälkeinen tuoksu tervehti parvekkeella täällä etelärannikolla. Kuvasin meriharakan eilen kauppamatkalla madonkaivuussa. Aurinko paistoi eilen päivällä ja nautimme kahvit parvekkeella ja otimme aurinkoa. Helena leipoi rahkapiirakkaa ja pullia. Myöhemmin eilen huomasin, että krookukset alkavat avautua ja valkovuokot ovat nupuillaan. Nyt aamulla klaffipiirongin sisällä odotti minua nimipäivälahjana Helenan seuraava luonnosvihko. Eilen hän saattoi kirjoitella ja piirrellä siihen sen ohella, että teki joitain akvarelleja, jatkoi niitä. Välillä hän istui virkkaamassa television ääressä. Minä edistyin eilen kaksi sivua Siks -tarinaa, jota on koossa neljätoista sivua. Iltapäivän ääneenlukutunnilla Leo Tolstoin romaanissa Sota ja rauha oli sotaisia tunnelmia Borodinon taistelusta Moskovan lähistöltä, jossa Napoleonin miljoona-armeija sai viimein vastaansa puolustajan sitkeät ja peräänantamattomat sotajoukot. Taistelun ja tappamisen järjettömyyttä. Tinasotilaat seisomassa ryhminä pitkin maastoa, jota tykit ja lähelle edenneet viholliset tulittivat. Yhden lajin teurastusta. Järjetöntä. Silloin ja nyt, mutta onneksi ihminen viisastuu kaiken aikaa. Helena luki eilen loppuun parvekkeella ollessamme minun hänelle antaman päiväkirjavihon ja minun luettua parvekkeen auringonpaisteessa viimeiset luvut Simenonin dekkarista Maigret ja penkillä istuskelija, Helena otti sen vuorostaan. Minä aloin - jag läser nu Charles Dickens bok David Copperfield, som vi fick några veckor sen - Munkkiniemen kirjaston asiakashyllystä. Kirjakierrätystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti