Tilkankadulla

    

Kuvassa Cormac McCarthyn romaanin Veren ääriin kansi. Tällä kertaa teippaukset ja kirjaston merkinnät eivät ole peittäneet kannentekijän nimeä näkymästä: Mika Tuominen. Kirjan on suomentanut Kaijamari Sivill ja julkaissut WSOY 2012. Helena on käynyt nyt viikon aikana joka toinen aamu sauvakävelylenkillä. Eilen viimeksi, mutta tämä päivä jää välistä, sillä aiomme mennä Hakaniemen maalaismarkkinoille. Eilen oli erinomaisen hieno, aurinkoinen päivä ja lämpötila kohosi täällä etelärannikolla melkein kahteenkymmeneen asteeseen. Vietimme pitkät ajat parvekkeella. Aamupuolella jatkoin kaksi sivua Siks -tarinaa, jota on nyt kaksikymmentä sivua. Eilen iltapäivän aluksi luimme ääneen viisikymmentä sivua Leo Tolstoin suurromaania Sota ja rauha. Käänne tapahtuu. Ranskan armeija tai oikeammin Napoleonin kokoama eurooppalainen yhteisarmeija on saanut yli kuukauden ajan ryöstellä ja hävittää Moskovaa, mutta lokakuun ensimmäisen viikon päätyttyä armeija aloittaa vetäytymisensä vihollismaan kamaralta. Kuinka sitten kävikään? Helena luki eilen loppuun Jari ja Kati Tervon kirjan Ukko ja mökki. Hän luki erinäisiä otteita sieltä minulle. Minä olen yli puolen välin McCarthyn länneneepoksessa Veren ääreen. Päänahanmetsästäjärosvojoukko hävittää alkuperäasujaimistoa ja kerää viranomaisilta palkkiot tappamiensa ihmisten päänahoista. Tarkistin netistä, että skalpeeraus on ollut vanha perinne Amerikan kansojen kulttuurissa, mutta siitä ei näkynyt mainintaa, jonka muistan lukeneeni ennen, että joko ranskalaiset tai englantilaiset alkoivat ensimmäisinä vaatia, että vihollisten päänahoissa piti olla mukana korvat. Vai olenko nähnyt unta?

Tilkankadulla

    

Ruusuja Ruusun päivänä. Helenan pastellityö, joka näkyy päivätyn 99. Nyt lauantaiaamuna on pilvistä täällä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Yli kymmenen astetta lämmintä. Eilen kävimme kirjastossa Munkkiniemessä. Helenalla oli noudettavana Simenonin Maigret-kirja Keltainen koira. Minua odotti Jean-Paul Sartren esseeteos Mitä kirjallisuus on? Pikalainojen hyllystä huomasimme Jari ja Kati Tervon uusimman Ukon, Ukko ja mökki. Se oli Helenalla varauksessa, joten hän saattoi poistaa nimikkeen sieltä. Kirjaston henkilökunnan suosittelemien kirjojen hyllyssä oli Cormac McCarthyn Veren ääriin. Lainasin. Rantaraitin laidassa joutsen oli hautovan näköisenä rantakivien ja kaislantauhkan päällä. Helena teki eilen akvarelleja ja virkkasi telkun ääressä. Minä kirjoitin Siks -tarinaa eteenpäin. Kahdeksantoista sivua koossa. Eilen iltapäivällä luimme ääneen vajaat viisikymmentä sivua Leo Tolstoin pitkää pitkää romaania Sota ja rauha. Kaksi tuttua kuolonuhria näillä sivuilla. Nautimme iltapäivän päätteeksi parvekkeesta, Helena luki Ukkoa ja minä Cormac McCarthyn länneneeposta. Maisemat piirtyvät tai maalautuvat ja tuoksuvat ja kuuluvat tekstissä.

Tilkankadulla

    

Narsissit kukassa. Joutsenet viihtyvät yhä rantaraitin vieressä. Helsingin Pikku Huopalahdessa alkaneen vesi- ja viemärirakenteiden kunnostuksen takia osa rantaraitista on suljettu hiekkakentän kohdalla. Eilen Helena pesi ikkunat parvekkeen puolelta, siivosi siellä ja siirsimme parvekepöydän omalle paikalleen. Minä jatkoin Siks -tarinaa, jota on seitsemäntoista sivua. Aloitimme iltapäivällä lukemaan ääneen Leo Tolstoin romaanin Sota ja rauha neljättä ja viimeistä kirjaa. Romantiikkaa sodan vallitessa. Seurapiirielämän kiemuroita ja henkilökohtaista pyrkyryyttä ja eduntavoittelua. Helena luki eilen Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe tutkii -dekkarisarjan kirjan Kelpo rouva johtajat. Minä luin Leena Krohnin kirjan Ettei etäisyys ikävöisi, jossa on kaksi kertomusta, Läsnäolo ja Poissaolo. Pidin ensimmäisestä, mutta jälkimmäisestä en. Meni minusta liian kliiniseksi ja tunteettomaksi. Ajattelen ja luulottelen, että ehkä Leena Krohn hakee ja haluaa kokeilla elävän proosan ja tekoälymäisen tekstituotoksen rajapintaa?

Tilkankadulla

    

Viisi astetta lämmintä täällä etelärannikolla. Kirkas taivas. Kuvassa Pikku Huopalahden vastarantaa eilen päivällä. Helena lähti nyt aamulla sauvakävelylenkille. Eilinen vappupäivä ei eronnut meidän muista päivistämme, ulkoiluna ensin pidennetty kauppareissu ja toinen lenkki iltapäivällä. Aamupuolella Helena otti esiin maalausvälineensä. Työskentelemme tässä rinnatusten, työtasot kulmittain. Helena levittää mainoslehden suojaksi pöydän pinnalle, ottaa siihen akvarellilehtiön, luonnosvihon, kännykän, vesivärit ja kynät, tussit, vesikipon - hänen uusimmat vesivärityönsä ovat virallisesti kai sekatekniikkaa. Minä muokkasin eilen Siks -tarinaa imperfektistä preesensiin. Aloitin sen preesensissä, siirryin välillä imperfektiin ja se jäi päälle ja nyt oikaisen tekstiä puolivälistä alkaen. Olen päässyt sivulle viisitoista ja tekstiä on kuusitoista sivua. Eilen iltapäivällä luimme ääneen neljäkymmentä sivua Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Kolmas kirja päättyi ja tänään aloitamme neljännen kirjan. Kolmannen kirjan lopussa Moskovassa on syttynyt useita tulipaloja. Partioivat ranskalaisjoukot pidättivät riehuvan Pierren, joka tappeli sotarosvojen kanssa. Helena luki eilen parvekkeella ja illalla Andrea Camillerin Komisario Montalbano -sarjan dekkaria Hämähäkin kärsivällisyys. Minä luin loppuun Jean-Paul Sartren omaelämänkerralisen teoksen Sanat. Helena näki joutsenet tällä rannalla.

Tilkankadulla

    

Hyvää vappua. Kuvassa peilailemme eilen kauppareissulla Mannerheimintiellä Helsingin Ruskeasuolla. Lämmin, aurinkoinen sää juoksutti ulkona. Rannassa oli iltapäivällä kyhmyjoutsenpari pitämässä pelottomasti siestaa rantaraitin ääressä melkein tiellä. Helena teki eilen töitä useiden eri akvarellien parissa, mutta minä vain luin osin Siks -tarinaa ja tarkastelin aikamuotoja. Iltapäivän puolella luimme ääneen viisikymmentä sivua Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Kirjailija vertaa ranskalaisille sotajoukoille taistelutta luovutettua Moskovaa hylättyyn mehiläispesään, jolle mehiläishoitaja ei voi tehdä muuta kuin polttaa ja hävittää sen. Napoleon kokee itsensä petetyksi, kun pajarit eivät ole vastassa kaupungin portilla luovuttamassa kaupungin avaimia voittoisalle sotapäällikölle eivätkä tarjoa suolaa eikä leipää. Vain juopunut rupusakki ja köyhät kurjat ovat jäljellä. Helena luki illalla loppuun Agatha Christien dekkarin Murha maalaiskylässä. Minä olen loppupuolella Sartren elämänkerrallisessa kirjassa Sanat. Illan päätteeksi katsoimme ja kuuntelimme KOM-teatterin viisikymmentävuotisjuhlakonserttia.

Tilkankadulla

    

Palasimme vappuaattoaamulenkiltä. Mustarastas luritteli puunlatvassa Tapanilan aseman, Pikku Huopalahden asukastalon vieressä. On pilvistä vielä, mutta toiveissa on päivemmällä lämmintä ja aurinkoista säätä täällä etelärannikolla. Eilen kävimme keskustassa ja lipuntarkastajat ratsasivat ratikan mennen tullen. Kävimme Sokoksessa ja jatkoimme sieltä Oodiin, josta lainasimme muutaman kirjan ja ratikalla vielä samalla lipulla Munkkiniemeen, jossa minua odotti yksi noudettava teos. Takaisin tullessa Paciuksen sillan kohdalla teimme havainnon silkkiuikusta. Myöhemmin iltapäivällä, kun olimme kuvauslenkillä ja istuimme vähän aikaa penkillä, kimalainen tuli lentelemään nurmelle eteemme. Eilen aamupuolella Helena teki vähän aikaa luonnoksiaan ja minä jatkoin sivun verran Siks -tarinaa. Iltapäivällä luimme ääneen Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha, jossa ihmiset pakenevat sekasorrossa Moskovasta Napoleonin joukkojen tieltä. Illemmalla luimme molemmat jonkin aikaa omia, tuoreita lainakirjojamme, ensin parvekkeella ja jatkoimme sitten sisällä sohvalla, Helena lukien Agatha Christien dekkaria Murha maalaiskylässä ja minä laitoin - tillsvidare bort Charles Dickens bok David Copperfield - ja aloin lukea sen sijaan Jean-Paul Sartren kirjaa Sanat. Huomaan sen olevan elämänkerrallinen.

Tilkankadulla

    

Eilen saimme kuvia ensimmäisistä kukkivista valkovuokoista täällä Helsinginniemessä. Kerrostalopihalta. Kukassa ovat leskenlehdetkin, joita auringonpaisteisissa tienluiskoissa on nähty varmaan kuukauden ajan. Kiersimme eilen Pikku Huopalahden ympäri ja ylitimme lahden Paciuksenkadun siltaa pitkin. Kaksi onkijaa oli rannalla. Aamusella luin ja jatkoin Siks -tarinaa, jota on koossa viisitoista sivua. Helena teki akvarelleja ja luonnoksia ja virkkasi. Iltapäivällä luimme ääneen kahdessa rupeamassa neljäkymmentä sivua Leo Tolstoin suurromaania Sota ja rauha. Mietteitä sodasta ja taktiikasta ja siitä kuinka turhaa on ylistää joidenkin sotapäälliköiden sodankäyntiälyä, kun sota on kiinni sattumista ja niistä muurahaisista, jotka ovat sitä sotakenttien alimmaista tulenruokaa. Helena luki Simenonin dekkarin Maigret ja penkillä istuskelija och jag har läst nittio sidor Charles Dickens roman David Copperfield. Suunnittelemme käyvämme tänään keskustassa ja palaamme ehkä ratikalla Munkkiniemen kautta. Kirjastossa odottaa yksi noudettava varaus.