Tilkankadulla

    

Puolustusvoimain lippujuhlan päivä. Sopinee tällainen kukkakuva tähän päivään rauhan hengessä. Päivänkakkaraniittykuva on otettu eilen Helsingin keskustassa, Luonnontieteellisen museon takapihalta. Eilen oli asiaa taas keskustaan, sillä kännykän laturi lakkasi toimimasta viikonloppuna. Vaihtoon. Uusi tilalle. Helenalla oli listalla omia hankintoja, akvarellilehtiö, kangaspahvipohja ja sievä kastelukannu. Joimme kahvit punssileivoksella Akateemisen kulttuurikahvilassa, Cafe Aallossa. Mennessä ratikka pysähteli, seisoi ja jonotti. Ruuhkaa, kun ratikkareittejä on jouduttu muuttamaan ja ratikat kääntyivät letkassa sivuun Mannerheimintieltä vaunuhallien kohdalla, kääntyivät eteenpäin Sibeliuksenkadulle ja seuraavasta Ruusulankadulle. Eilen kirjoitin vain sivun verran Dan Jet -fiktiota. Helena teki akvarelleja parvekkeella. Hän lukee Giovanni Guareschin kirjaa Toveri don Camillo. Minä luin eilen ehkä kaksikymmentä sivua Stefan Zweigin kirjaa Die Welt von Gestern. Kirjailija kohtaa kulttuurisen maanpakolaisen James Joycen, joka ei haluaisi kirjoittaa englanniksi, vaan yleensä vaan kieltä. Luin Helenalle otteen ja hän riemastui: Tämä ratkaisi. Otan kesäkirjaksi Finnegans Waken. En laske kuinka monta kertaa olen lukenut sen.

Tilkankadulla

    

Eilen, sunnuntaina aamupäivällä oli puolipilvistä ja noin kaksikymmentä astetta lämmintä, kun olimme Helsingin Hakaniemessä, Maalaismarkkinoilla. Paistettuja muikkuja kotiintuomisina, muikku- ja ahvenkukot ja ruisleipää. Kirjoitin eilen aamulla Dan Jet -fiktiota, jota on nyt kahdeksantoista sivua. Helena oli aamulla parvekkeella luonnostelemassa ja jatkoi iltapäivällä niin kauan, kun parveke pysyi poppelien takana varjossa. Hän luki loppuun Leena Lehtolaisen Maria Kallio -dekkarin Ennen lähtöä ja varasi kirjastosta kaksi lisää. Luen edelleen Stefan Zweigin muistelmia Die Welt von Gestern, jossa kirjailija vertaa ja vastaa miksi 1914 Wienissä ihmiset lähtivät hurmiossa sotaan ja 1939 nuristen ja innottomina, pakotettuina? Vuonna 1914 ihmiset olivat unohtaneet mitä sota on, kun taas 1939 se oli vielä hyvin muistissa. Stefan Zweig löysi vanhasta ystäväpiiristään, joka käytännössä hylki hänet keskuudestaan pasifistina, se on epäisänmaallisena, sitä myös, vain yhden samoinajattelevan, ranskalaisen Romain Rollandin vihollispuolelta. Rolland oli Punaisen ristin toiminnassa auttamassa hädänalaisia kansallisuudesta riippumatta ja järjestämässä myös kansalaisten ja sotavangeiksi joutuneiden välistä kirjetoimintaa, jotta huolestuneet omaiset saisivat tietoa läheistensä kohtalosta.

Tilkankadulla

    

Paljon onnea uusille ylioppilaille. Eilisessä kuvassa on iiriksiä veden pintaa vasten, kapealla, puoliksi luonnontilaisella rantakaistaleella, joka erottaa Helsingin Pikku Huopalahtea kiertävän rantaraitin merestä. Haikara oli kalastamassa vastarannan puolella, sen verran etäällä, ettei siitä saanut kunnollista kuvaa. Eilen oli pitkin päivää ohutta pilveä ja viime yönä satoi vähän. Kävimme parvekkeella puolen yön jälkeen, kun Real Madrid oli juuri voittanut Dortmundin Mestarien liigan loppuottelussa. Eilen Helena teki luonnoksia ja akvarelleja parvekkeella. Minä kirjoitin Dan Jet -fiktiota, jota on nyt kolmetoista sivua. Helena aloitti seuraavan Leena Lehtolaisen Maria Kallio -dekkarin, Ennen lähtöä. Minä olen puolivälissä Stefan Zweigin kirjaa Die Welt von Gestern. Ensimmäinen maailmansota alkaa, kesäkuussa 1914. Rauha ei säilynyt. Sitä ei osattu säilyttää. Uskomaton tapahtui. Historiasta tiedämme, että sama uskomaton toistui hyvin pian uudestaan, reilussa kahdessa vuosikymmenessä. Stefan Zweigin aikaan kukaan hänen lähipiiristään, kulttuuriväestä, ei uskonut ihmisten olevan niin hulluja, että alkaisivat sotia. Sehän on mieletöntä, nykyaikana. Sodan - ensimmäisen maailmansodan - alettua he harmittelivat omaa sinisilmäisyyttään. Olisi pitänyt toimia, rauhan puolesta. Kuka puolustaisi rauhaa?

Tilkankadulla

    

Kuunvaihde. Kesäkuu alkoi. Eilen toukokuun viimeisenä päivänä kävelimme aamulla Etelä-Haagan kirjastoon. Matkalla totesimme sireenien kukkivan parhaimmillaan, samoin olivat kukassa ruotsinpihlajat ja juhannusruusut. Kävelimme Tilkankatua, Korppaanmäentietä, Isonnevantietä, Vihdintietä ja Mannerheimintietä ja pienempiä kujia välissä. Emme lainanneet mitään. Helena teki eilen aamupuolella ja keskipäivällä akvarelleja parvekkeella. Minä jatkoin Dan Jet -fiktiota, jota on koossa yhdeksän sivua. Helena alkoi lukea seuraavaa Leena Lehtolaisen Maria Kallio -dekkaria, Tappava Säde. Minä olen lukenut kaksisataa sivua Stefan Zweigin teosta Die Welt von Gestern. Aloitteleva kirjailija tekee “opintomatkoja” Wienistä Berliiniin, Pariisiin ja Lontooseen, Italiaan, Espanjaan, Belgiaan ja Hollantiin. Matkaaminen on helppoa maailmansotia edeltävässä Euroopassa, jossa ei ollut eikä pidetty rajoja. Hän kohtaa monia ihailemiaan ja kunnioittamiaan jo kuuluisiksi tulleita kirjailijoita ja taiteilijoita ja kerää reliikkejä, nimikirjoituksia, mutta kokee, että on jo aika asettua aloilleen ja aloittaa vihdoin ura toden teolla. Kirjailija on puolivälissä kolmeakymmentä.

Tilkankadulla

    

Toukokuu päättyy kesähelteisenä. Ruusu kukkii parvekkeella ja keltaiset ja siniset kurjenmiekat, iirikset komeilevat Helsingin Pikku Huopalahden rannassa. Eilen kun kirjoitin postauksessa, ettei näy eikä kuulu sateita, tapahtui saman tien, että pilvet kokoontuivat yhteen, tummenivat, jyrisi ja alkoi sataa. Tosin sitä kesti vain sen kuuron verran. Helenan My Garden on nyt hänen kesäparatiisinsa. Hänen mallinsa ovat siinä edessä koreine väreineen ja vaihtelevine muotoineen. Minä kirjoitin eilen vajaat kaksi sivua Dan Jet -fiktiota, jota on nyt kuusi sivua. Helena alkoi lukea Outi Pakkasen dekkaria Punainen pallotuoli. Minä jatkan Stefan Zweigin muistelmia eilisestä, Die Welt von Gestern. Kirjailija mainitsi ensin vuosisadanvaihteen Berliinin ja sitten Pariisin. Kyseessä on 1800- ja 1900-vuosisatojen vaihde. Zweig mainitsee, että hänen kirjoittaessaan näitä rivejä, saksalaiset joukot ovat valloittaneet Pariisin. Eurooppalainen vapaus taipuu arjalaisen kurin alle. Nationalistinen ajattelu vallitsee kansainvälisyyden ja suvaitsevuuden sijaan. Näin kirjailija näkee. Ihminen häviää vallalle. Onko se enää ihmisyyttä? Pelkkää kasarmia, tottelemista ja kuuliaisuutta.

Tilkankadulla

    

Puoli kuusi aamulla oli pilvistä täällä etelärannikolla, mutta sadetta ei näy eikä kuulu. Kahdeksantoista astetta Kaisaniemen säähavaintoasemalla. Teimme kävelylenkin rannalle. Eilen aamulla Helena jatkoi My Garden piirrosvihkoaan tai lehtiötään. Minä naputtelin eteenpäin Dan Jet -fiktiota. Neljä sivua eikä tietoa, miten tarina jatkuu, minne se polveilee. Orastavia oivalluksia on. Patikoimme eilen Munkkiniemen kirjastoon ja takaisin. Istuimme puistokäytävän varjoisalla penkillä. Osa ajankohdan kasveista on jo kukintansa ohittanut, mutta osa vasta aloittelee. Kirjaston kierrätyshyllystä löytyi Leena Lehtolaisen Ennen lähtöä ja Giovanni Guareschin Toveri don Camillo. Helena lainasi Outi Pakkasen dekkarin Punainen pallotuoli ja Marja-Sisko Aallon Maan nielemät. Hän luki päivemmällä parvekkeella loppuun Lehtolaisen kirjan Tuulen puolella ja aloitti Aallon Maan nielemät. Minä olen lukenut neljäsosan Stefan Zweigin kirjasta Die Welt von Gestern. Kirjailija liittyy yliopistoon, mutta ei pidä sen hengestä, ylioppilaiden hengen nostatuksesta, “fuksien” tekemisistä ja keksimistä neronleimauksista, vaan keskittyisi mieluummin opiskeluun. Tai oikeammin kirjoittamiseen.

Tilkankadulla

    

Hellettä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Lokkikin kaipaa vettä taivaalta. Pihlajat ja ruotsinpihlajat alkavat kukkia, tuomet ja omenankukat lakastuvat ja varisevat maahan. Vapautettuna vanhoista velvoitteista aloitin eilen aamupuolella uutta tarinaa nimeltä Dan Jet. Vajaa kolme sivua. Näkee miten elävä se on vai pyyhkiytyykö silmistä kuin lume. Helena tekee My Garden -luonnoksia, hänkin aamun varjossa. Parvekkeemme pysyy puoleen päivään poppelien varjostamana ja iltapäivällä voi piiloutua parvekkeen sivupilarin suomaan auringonsuojaan. Monikäyttöparveke. Eilen aamukävelyn jälkeen teimme kauppareissun, mutta sen jälkeen pysyimme kotona, vuoroin sisällä asunnossa, jossa lämpötila on yli kaksikymmentäkuusi astetta ja vuoroin parvekkeella, jossa on viileämpää varjossa ja kuumempaa auringossa. Kesä tuli toukokuussa. Helena lukee Leena Lehtolaisen Maria Kallio -sarjaa, Tuulen puolella ja minä luen verkkaan Stefan Zweigin koulu- ja teinimuisteluksia yli sadan vuoden takaa in Österreich in das Buch Die Welt von Gestern.