Taavetissa

    

Kahdeksan astetta tänään perjantaina aamuvarhaisena Luumäen Taavetissa. Aurinko paistaa ohuen pilviverhon takaa. Postauskuvassa on harakoita puun latvassa. Eilen teimme aamulla nokkoslenkin eli kuljimme ensin pururataa pitkin, jyrkkää mäkeä alas, joka kuntouttaa hyvin Helenan polvia, toimii kivunpoistona ja josta radalta poikkesimme sivuun vanhan traktoriuran varteen jääneelle niitylle, jossa nokkoset rehottavat muun kedon kasvillisuuden keskellä. Kauppareissulla kävelimme Linnalantietä keskustan läpi museopajalle ja takaisin. Lainasin keskiviikkona kirjastosta kaksi Parnassoa ja Satu Rämön Hildurin Helenalle, koska hänellä ei ollut korttia mukana. Samalla käynnillä palautin lukemani Marguerite Youngin muhkean teoksen Miss MacIntosh, My Darling. Nyt se alkaa unohtua mielestä ja arkipäivästä. Parina päivänä on ampiaisia eksynyt tuuletusikkunan raosta sisälle tai yksi ampiainen kahtena eri päivänä. Viikko tai kaksi sitten kimalainen oli sisällä ja toimitin sen ulos lasipurkissa. Helena luki eilen Rämön Hildurin, ehkä kolmannen kerran. Minä kävin Parnassot läpi ja otin sen jälkeen hyllystämme Franz Kafkan kirjan Der Prozess. Fischer Verlagin painos vuodelta 1958 ja jonka saimme Helsingin Munkkiniemen kirjaston kierrätyshyllystä yli kaksi vuotta sitten. Luin viisikymmentä sivua. Eilen päivällä avasin Vanhan-tarinan viikon tauon jälkeen. Olin tehnyt siihen silloin muutoksia ja jotka näyttivät nyt ihan hyviltä. Ehkä tänään luen koko tarinan, jota on kaksikymmentäkuusi sivua.

Miss MacIntosh, My Darling

    

Luin nyt toisen kerran Marguerite Youngin romaanin Miss MacIntosh, My Darling. Ensimmäisen kerran luin sen viime kesänä. Kirjasta on saatavana uusi painos vuodelta 2024. Sitä ei ole käännetty suomeksi ja oletan, että sellainen ei ole suunnitelmissakaan, ei huhuakaan.

Tulin tietämään tästä kirjasta Ville-Juhani Sutisen kautta, hänen mainiosta esseekirjastaan Vaivan arvoista.

Miss MacIntosh, My Darling koostuu 82:sta luvusta, ilman mitään väliotsakkeita. Kirjassa on kehyskertomus, linja-automatka Yhdysvaltain itärannikolta Indianaan, perille tulo ja päähenkilön tutustuminen paikalliseen tarjoilijaan Esther Longtreehen. Kirjan pää- ja minähenkilö on Vera Cartwheel. Muina jatkuvasti ja vaihtelevasti esillä ja puheena olevina ovat tietenkin Miss MacIntosh, joka on Veran kaitsija, opettaja ja seuralainen, Veran äiti Catherine Helena Cartwheel, nee Snowden ja jonka mies on jättänyt ja hylännyt hänet, ehkä kuollut pudottuaan Alpeilla ja Veran äiti on vetäytynyt omiin oloihinsa isoon kartanoon, merenrannalla palveluskuntineen ja seurustelee vain oopiumiuniensa houreiden kanssa. Talossa vierailee säännöllisesti ja oopiumiladyn asioista huolehtii Mr Spitzer, Joachim, jonka kaksoisveli Peron on kuollut nuorena tapaturmaisesti tai tehnyt itsemurhan. Kuollut Peron on tavallaan mukana tarinassa, samoin kuin Cousin Hannah, joka on naisasianainen ja jonka vierailuja oopiumilady odottaa, vaikka ei ole koskaan edes nähnyt ihmistä. Mr Spitzer on ainoana surijana paikalla Cousin Hannahin kuolinvuoteen äärellä. Mr Spitzer on lakimies ja on aina matkoilla etsimässä perillisiä. Hän myös säveltää, mutta hänen musiikkinsa on hiljaista.

Marguerite Youngin romaani Miss MacIntosh, My Darling tapahtuu teemoissa ja henkilöissä. Kieli ei sinänsä ole vaikeaa tai niin minä sen koin. Tarinan lanka ei sekään katkea missään vaiheessa, vaan teos on ikään kuin jokin sinfonia tai muinaisrunoelma. Unet ja todellisuus sekoittuvat ja on kuin kirjailija kysyisi mikä on tosi?

Mr Spitzer on löytänyt Miss MacIntoshin Vera Cartwheelin opettajaksi ja seuralaiseksi, mutta herrasmiehenä Mr Spitzer ei ole udellut yhtään mitään Miss MacIntoshin henkilötietoja eikä tämän todistuksia. Vera Cartwheel on seitsemänvuotias, kun tämä hänen maanläheinen ja järkiperäinen seuralaisensa muuttaa taloon ja Vera täyttää neljätoista, kun hänelle selviää, että Miss MacIntosh ei ole hänkään sitä, miltä arvon henkilö on näyttänyt. Miss MacIntosh on kalju, karvaton nainen, kovia kokenut, sairas ja hän kävelee sateisena yönä mereen ja hukuttautuu, vaikka asiasta ei saada varmuutta, koska ruumista ei löydetä. Tämä hukuttautuminen paljastuu kirjassa jo ennen kuin sata sivua on takana. Ja sivuja on kaikkiaan 1321.

Teemoina on naisten maailma ja elämä ja miesten. Teemoina on kuolleiden ja muistojen läsnäolo. Teemoina on Miss MacIntoshin käytännölliset elämänohjeet Veralle. Veraa valmistetaan vaimouteen. Muitakin teemoja on löydettävissä.

Kehyskertomuksessa Vera ei ole enää merenrantakartanossa. Hän on maailmalla. Hän kuvittelee etsivänsä kadottamaansa Miss MacIntoshia ja joka on väittänyt olevansa kotoisin What Cheeristä Iowasta, mutta Vera ei enää usko tarinoihin. Ehkä hän kokee, että Indiana on yhtä hyvä paikka kuin mikä muu hyvänsä. Kirjan päättyessä hän on yhä siellä eikä hänellä ole mitään hätää.

Taavetissa

    

Tänään on Puolustusvoimain lippujuhlan päivä. Eilen teimme aamulenkin jälkeen toisen uuden kierroksen, koska Helena halusi kuvata kedon kukkia järjestelmäkameralla. Lupiineja on jonkin verran kukassa, suopursut kukkivat, yksittäisiä päivänkakkaroita on tienvarsilla, samoin niittyleinikkejä ja iiriksiä. Vallitiellä näimme kirjosiepon ja Savitaipaleentien yli lensi närhi editsemme. Eilen iltapäivällä kävimme kirjastossa ja kaupassa. Helenalla oli noudettavana seuraava kirjavaraus, Pirkko Arhippan dekkari Hietaneilikka. Luin eilen iltaan mennessä loppuun Marguerite Youngin hienon romaanin Miss MacIntosh, My Darling. Se päättyi Esther Longtreen viestiin ravintolan ikkunassa: ”Owt to luntsch. Bee back in a whale.” Huomisessa postauksessa on tarkoitus kirjata yhteenveto tästä kirjasta ja sen lukukokemuksesta. Kolme ja puoli viikkoa tässä vaikutuspiirissä. Sinä aikana hento kesän alku on ehtinyt muuttua täydeksi kesäksi.

Taavetissa

    

Postauskuvassa on eilen päivällä juuri uunista nostettu korvasienipiiras tiskipöydällä odottamassa tarjoilua. Vähän aiemmin oli lasikannu pudonnut keittiön lattialle ja meni sirpaleiksi. Mutta jotkut sanovat, että sirpaleet tuovat onnea. Nyt aamulla on yhdeksän astetta lämmintä Luumäen Taavetissa. Pilvistä. Kosteusprosentti on sata. Heräsin puolta tuntia ennen kellonsoittoa. Unessa oli ollut lehmien ja mullien ajoa laitumelle tai jotain vastaavaa. Mieli alkoi rakennella referaattia kirjasta Miss MacIntosh, My Darling. Sellainen pitää laatia. Teimme eilen aamulla taas lenkin ensin pururadalla ja sen jälkeen sähkölinjalla kuutostien pohjoispuolella. Emme nähneet kyytä. Helena otti järjestelmäkameran mukaan, kun kävimme yhdeksän maissa kaupassa ja hän sai muutamia hyviä kukkakuvia. Kun vein päivällä roskat, pihalla tuoksui sireeni. Eilen iltapäivällä sadealue ylsi Luumäen Taavettiin asti ja loppupäivän ja illan satoi. Luin kuusikymmentä sivua Marguerite Youngin romaania Miss MacIntosh, My Darling. Esther Longtree jatkoi tarinaansa ja josta ei selviä ehdottoman selvästi, mitä, jos mitään on tapahtunut ja mitä hän on tehnyt, mutta kuitenkin syntymättömät vainoavat häntä tai hänellä on huono omatunto tästä syystä. Helena luki eilen Åsa Larssonin jännäriä Aurinkomyrsky.

Taavetissa

    

Kuvasin eilen vanhan omenapuun oksan hylätyn talon puutarhassa, Luumäen Taavetissa ja kauniin kukan, jonka puu oli avannut kesälle ja ahkerille medenhakijoille. Tänään, arkiaamuna on neljä astetta lämmintä ja taivaalla on täällä Taavetissa ohutta pilviharsoa. Eilen kuvasimme myös ensimmäisen värikkään lupiininkukan, puolittain avautuneen syreenitertun ja hevoskastanjan kukinnon. Eilen tuuli aika lailla, mutta aurinko paistoi välillä pilvien välistä ja ilmanala oli kesäinen. Kävimme kauppareissun yhteydessä kirjastossa ja Helena lainasi Åsa Larssonin jännärin Aurinkomyrsky. Minä jatkoin luku-urakkaani. Olen Marguerite Youngin romaanissa Miss MacIntosh, My Darling, eilisen lukurupeaman jälkeen sivulla 1218. Vera Cartwheel on kuunnellut sadan sivun ajan Esther Longtreen, tarjoilijan elämän tarinaa. Esther on jatkuvasti raskaana ja synnyttää kuolleita lapsia, stillborn. Isät ovat ohikulkeneita kauppamatkustajia. Jotkut lähettävät terveisiä tai pieniä paketteja pikkuisille. Yksi salapoliisi kysyy kolmen syntyneen tai syntymättömän perään ja uhkaa vievänsä asian oikeuteen.

Taavetissa

    

Hyvää kesäkuun ensimmäistä päivää. Kuusi astetta tänä aamuna Luumäen Taavetissa. Voikukkakedot kukkivat keltaisenaan ja osa kukista siementää jo. Keräsimme eilen puolikkaan hedelmäpussillisen korvasieniä pururadan laidalta. Helena keitti ne moneen kertaan ja teki lisäksi kaalilaatikkoa ja pilkkoi pakkaseen raparperejä, joten eilinen, lauantai oli meillä tällainen talousaskarepäivä. Meidän lähipiirissä ei ollut tänä vuonna ketään osallistumassa koulun päättäjäisiin. Onnea tietenkin kaikille muille eilen koulunsa päättäneille ja vastavalmistuneille. Luin viisikymmentä sivua Marguerite Youngin romaania Miss MacIntosh, My Darling. Vera Cartwheel on ensimmäistä päivää siellä Illinoisissa tai missä onkaan, Keski-Lännessä ja tutustuu paikallisiin. Pieni paikkakunta, jossa kaikki tuntevat toisensa ja tietävät toistensa asiat. Tällaisia paikkakuntia on Suomessakin. Helena katsoi jotain sarjaa läppäriltä samalla, kun hän keitti korvasieniä. Illalla Taavetin Linnalantietä pitkin kulki jokin autojen kokoonajo, tapahtuma, joka kesti yli tunnin. Myöhemmin saimme nauttia jalkapallon Mestarien liigan loppuottelusta, jossa PSG voitti liigan ensimmäisen kerran. PSG vastaan Inter päättyi selvin numeroin 5 – 0.