Taavetissa

    

Aamuvarhaisella viisitoista astetta Luumäen Taavetissa. Ahdekaunokit kukkivat Savitaipaleentiellä ja pietaryrtit. En saanut kunnollista taustaa ahdekaunokin kuvalle, mutta onneksi kirjastosta löytyi sopiva postauskuva ikkunalaudalta, paikallaan pysyvät perhonen ja sammakko. Teimme eilen aamulla pururatalenkin. Sää oli hivenen viileämpi ja lempeämpi kuin edellisinä päivinä tai sitten tähän hautovaan kuumuuteen alkaa tottua. Kuljimme tarkoituksella kahden kanttarellipaikan ohi ja saimme kourallisen paistettavia ja pakastettavia sieniä. Helena piirsi eilen. Hän piirtää samalla, kun katsoo sarjaa läppäriltä. Hän voisi katsoa niitä yhtä lailla teeveeruudulta, mutta keittiön pöydällä ja klaffipiirongilla on enemmän tilaa myös lehtiölle ja kynille. Minä kirjoitin neljä sivua lisää Vanhan-tarinaa. Kirjoitin eilen aamulla, keskipäivällä ennen ruokailua ja iltapäivällä päiväunien jälkeen. Tarina on menossa sivulla kahdeksankymmentäkahdeksan. Helena luki eilen Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kirjaa Ahdistettu maa. Minä luin Mark Twainin teosta Omaelämäkertani. Pääsen siinä 1800-luvulle. Illalla oli ensimmäinen puolivälieräottelu Norja vastaan Italia ja jonka Italia voitti 1 – 2. Ensimmäisen puoliajan jälkeen menimme vilvoittelemaan parvekkeelle. Huomasin siilin liikkuvan pihanurmikolla. Sen jälkeen huomasin toisen. Lopulta laskin niitä neljä kiertämässä eri puolilla nurmikkoa. Helena haki järjestelmäkameran ja kuvasi niitä. Illan valoa riitti vielä.

Taavetissa

    

Viisitoista astetta tänään aamulla Luumäen Taavetissa. Helteet vaikuttavat. Helteisen sään takia emme ole tehneet kahteen aamuun pururatalenkkiä. Ei ole tullut mieleen sekään, että lähtisi metsään poimimaan mustikoita ja etsimään sieniä. Aamuisin ennen seitsemää parvekkeemme on vielä varjossa ja siellä on ollut oikein hyvä olla. Olen viettänyt myös pitkät rupeamat läppäriä näpelöiden. Vanhan-tarina paisuu kuin itsestään. Sitä on eilisen jälkeen koossa kahdeksankymmentäneljä sivua. Helena on tehnyt muistiinpanoja ja piirtänyt joitain luonnoksia. Enimmän aikaa hän on kuitenkin istunut pyyhe niskassa keittiönpöydän ääressä katsomassa omalta läppäriltään sarjoja. Helena harkitsi sitäkin, kannattaako pestä lakanoita ja tyynyliinoja, kun ihminen hikoaa heti uudestaan, mutta eilen aamulla hän laittoi lakanat koneeseen ja minä vein ne ajastaan ulos narulle kuivumaan. Lainasin eilen kirjastosta teoksen Mark Twain Omaelämäkertani, jonka on eri editioiden pohjalta valinnut ja suomentanut Ville-Juhani Sutinen. Kustantaja on Savukeidas ja painovuosi 2011. Helena luki eilen Kalle Päätalon Iijoki-sarjan seitsemättä osaa, Ahdistettu maa. Minä luin loppuun Petter Sairasen lyyrisesti kirjoitetun romaanin Naali kulki tundran halki. Ei ole mahdotonta, että se oli hyvä kirja. Olen lukenut sen ennen ja Helena myös. Kirja on painettu 2006. Maanantai-iltana katsoimme pitkästä aikaa Kymmenen uutisia, koska jalkapallo oli tauolla. Uutisankkuri haastatteli meteorologia ja kysyi, mitä voi sanoa puolustukseksi katsojille, jotka antavat palautetta, että sääennusteet menevät aina pieleen? Meteorologi vastasi kärsivällisesti ja rauhallisesti, en muista sanatarkkaan mitä, mutta asiasisältönä oli, että sääilmiöt ovat aina paikallisia ja hetkellisiä ja siksi sääennusteet ovat vain summittaisia ennusteita. Helteet taitavat vaikuttaa moniin katsojiinkin.

The Pale King

    

Luin toisen kerran ja tällä kertaa aiempaa tunnollisemmin David Foster Wallacen postuumin teoksen The Pale King. Se on raakile, mutta piristävä sellainen ajoittaisessa sanailottelussaan ja -juoksutuksissaan. Puhun vain omasta lukukokemuksestani. Lähden siitä, että pätee, mitä kirjailija tekstin kirjoittajana väittää Pale Kingissä, sivulta 68 alkavassa yhdeksännessä, kaksikymmensivuisessa luvussa Author’s Foreword – erikoinen välipuhe, mutta Wallacelta aivan odotettu - että se, mitä hän tässä kertoo, on totta ja että kustantajan maininta kirjan alkutekstissä, jonka mukaan teos on fiktiota, tämä maininta itsessään on ainoa fiktio kirjassa. Kuvittelen kirjailijalla olleen yhtenä suurena motiivina tai sysäyksenä, innoitteena The Pale King -tarinaan ja joka tarina jää harmi kyllä keskeneräiseksi, sen kokemuksen, kun tietokone sekoitti 1984 nimet David Foster Wallace ja David Francis Wallace, jotka olivat molemmat muotoa David F. Wallace. Moninaisia harmeja aiheutui molemmille Wallaceille ja päiviä kului ennen kuin ihminen, esimies tuli tekemään tunnistuksen, ratkaisun ja totesi, että David Francis Wallace on oikea ja se toinen feikki. Näin siis olettaessani ja uskoessani, että kirjailija puhuu totta väittäessään puhuvansa totta. Tämä tapahtunut on varmasti syyhyttänyt kyvykkään kynäilijän kättä. Hän ei ole voinut päästää asiaa käsistään eikä saanut häivytettyä sitä mielestään. Samoin hän ei ole voinut kääntää selkäänsä ylipäänsä byrokratialle. Helpolla David Foster Wallace ei päästä lukijaa – ei tässä kirjassa eikä muissakaan teksteissään - eikä helppoa ole ollut varmaan kustannustoimittajallakaan, joka on saanut epäkiitolliseksi tehtäväksi koota kirjailijan keskeneräisistä, jälkeenjääneistä tekstikatkelmista korkeatasoista kirjallisuutta, oikea kirja. Tulos on sellainen kooste, joka innostaa ja kiinnostaa lähinnä vain friikkejä. Tuskin kirjailija olisi itse jättänyt sitä tällaiseksi. Voisiko olettaa, että tukku niitä pieniä tarinanpätkiä, joita on siroteltuna pitkin The Pale Kingiä pitempien katkelmien väliin, ovat niin sanotusti kirjan rakennusvaiheen telineitä ja tukirakenteita ja jotka kirjailija olisi poistanut armotta tarpeettomina, tehtävänsä tehneinä lopullisesta, valmiista versiosta. Miten hienosti kirja alkaakaan: ”Past the flannel plains and blacktop graphs and skylines of canted rust, and past the tobacco-brown river…”, lupaava ja odotuksia herättävä alku, mutta sääli, uupumus voitti tekijän ja jätti vain häivähdyksinä sinne tänne The Pale Kingiin katkelmia kehkeytyvästä Isosta kirjasta.

Taavetissa

    

Hyvää kesäisen viikon alkua. Halusin laittaa tällaisen postauskuvan, koska siinä on kaksi loistavaa ja mallikasta kirjankantta, Loimujen aikaan, Kalle Päätalon Iijoki-sarjan parhaimpia kansia ja toisena Petter Sairasen romaanin, Naali kulki tundran halki, kansikuva, jossa vallitsee hämärä pohjoinen kaamos. Helena sai vastikään luettua loppuun Loimujen aikaan -teoksen ja minä kesäkirjani David Foster Wallacen The Pale Kingin ja siirryin vaihteeksi Petter Sairasen viileämpään fiktiomaisemaan. Tänään aamuvarhaisena oli kahdeksantoista astetta Luumäen Taavetissa. Hellettä. Eilen kävelimme lämpimässä ja kosteassa säässä aamulenkkimme. Helenalla oli järjestelmäkamera kaulassa ja vasemmassa kädessä ohut käsine, josta oli saksittu pois sormenpäät ja jossa kädessä hän kannatteli kameraa. Käsine imi hien. Saimme muutamia hyviä kuvia. Kirjoitin eilen sivun Vanhan-tarinaa. Verkkaan etenee. Helena teki muistiinpanoja itselleen. Hän piirsi jotain, mutta kuulemma kynä pyörii hikisissä sormissa. Illalla naisten em-jalkapallon lohkovaiheen viimeisissä otteluissa Englanti voitti Walesin 6 - 1 ja Hollannin ja Ranskan välinen ottelu päättyi 2 - 5. Huomenna on Kaunis kesäpäivä -blogissa postaus, jossa erittelen mietteitäni David Foster Wallacen teoksesta The Pale King tai oikeastaan lukukokemukseni siitä. Luin kirjan toisen kerran.

Taavetissa

    

Postauskuvana on vanha Bedford kuorma-auto parkkipaikalla eilen, lauantaina, Luumäen Taavetin toria vastapäätä. Siellä oli muitakin museokuorma-autoja ryhmittyneinä. Viime yönä ukkonen herätti yhden jälkeen. Salamailotulitusta pimeässä. Aamulla vartin yli viisi talon lämpömittari näytti kahdeksaatoista astetta. Siili oli eilen vastassa pihanurmikolla, kun lähdimme lenkille. Se kiirehti turvaan naapuritontille. Pururadan notkosta lähti rusakko loikkimaan edellämme ja kääntyi valimolle päin. Harakka istui Puusepäntien tienviitan tolpan päällä. Pääskysiä lennossa. Eilen kauppareissulla oli Riihitiellä armeijan vihreää kalustoa. Kuvasin sen. Kuormureiden viikonloppu. Torilla oli kenkämyyntiä ja Helena osti itselleen lyhytvartiset nokialaiset. Mieli tekee metsälle. Torilla oli enemmänkin kojuja ja tarjontaa. Ostimme Sirkan leipomon autosta muikku- ja ahvenkukot, perunarieskan ja mustikka-vaniljapiirakkalevyn. Lainasimme kirjastosta Helena valmiiksi odottamaan lukuvuoroa Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kahdeksannen osan, Miinoitettu rauha ja minä lainasin Petter Sairasen romaanin Naali kulki tundran halki. Olen lukenut sen ennen ja teki mieli kokeilla, miltä se tuntuu nyt. Kirjoitin eilen iltapäivällä sivun Vanhan-tarinaa, jota on kertynyt seitsemänkymmentäviisi sivua. Illan päätteeksi Ruotsi ja Saksa mittelivät lohkovoitosta. Ruotsi oli parempi ja voitti 4 – 1. Puolan ja Tanskan välinen ottelu päättyi 3 - 2.

Taavetissa

    

Kuusitoista astetta aamuaikaisin Luumäen Taavetissa. Etelän taivaalla on harmaata pilveä. Säätieto varoittaa ukkosesta. Helena otti eilen aamulenkille varoksi mukaan muovipussin ja keräsimme pururadan laidasta ja metsätien varrelta muutamia kanttarelleja, jotka Helena paistoi kotiin tultuamme. Postauskuvana sienet paistinpannulla. Puukauha on itse vuoltu. Varresta voi todeta, että sen veistopaikka on på Bergö ön i Malax kommun. Vuonna 1986. Kesäilmiönä ukkonen kumisi eilen aamupäivällä Taavetin etelä- ja länsipuolella ja satoi muutaman pisaran. Tuli mieleen Marko Tapion kirjat, salapoliisiromaani Enkeli lensi ohi ja novellikokoelma Se kesä on mennyt, joissa kuvataan ukkosen nousua. Helena laittoi arkkupakastimen kylmenemään. Talon yhdistelmäkaapin pakastinosa on täynnä ja tänään torilla on myynnissä kalakukkoja ja piiraita. Ne pitää saada säilöön kylmään. Kirjoitin eilen sivun Vanhan-tarinaa. Helena luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan teosta Loimujen aikaa. Minä luin David Foster Wallacen postuumia kirjaa The Pale King. Iltamyöhällä katsoimme ensimmäisen puoliajan Italian ja Espanjan välisestä ottelusta. Peli päättyi 1 – 3. Toinen ottelu, Portugali vastaan Belgia, päättyi 1 – 2. Ensimmäisessä puolivälieräottelussa ovat vastakkain Norja ja Italia. Kolmannessa puolivälierässä kohtaavat Espanja ja Sveitsi.

Taavetissa

    

Neljätoista astetta tänä aamuvarhaisena Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on näkymä Salpausselältä pohjoiseen Väliväylän metsäiseen notkelmaan. Kiersin eilen aamupuolella pienen lenkin tutussa lähimaastossa. Mustikat alkavat kypsyä ja voi olla, että kanttarelleja on runsaasti niiden perinteisillä kasvupaikoilla. Polun varresta, tutusta paikkaa löysin meille maistiaiskanttarellit, jotka söimme paistettuina leivän päällä. Iltapäivällä meillä oli pannukakkua ja sen kanssa mustikoita ja mansikoita. Kauppareissulla kävimme myös torilla ja ostimme perunoita, herneitä ja mansikoita. Kirjoitin eilen kaksi sivua Vanhan-tarinaa. Sivuja on kertynyt seitsemänkymmentäkolme. Helena alkoi lukea kuudetta osaa Kalle Päätalon Iijoki-sarjasta, Loimujen aikaan. Luin yli kaksikymmentä sivua David Foster Wallacen kirjaa The Pale King. Naisten em-jalkapallossa on ratkaisupelien aika, joten ne oteltiin eilen yhtä aikaa eli iltakymmeneltä. Suomi Sveitsi päättyi lukemiin 1 – 1 eli Suomen naismaajoukkueen kisaurakka päättyi. Norjan ja Islannin ottelun tulos oli 4 – 3.