Taavetissa

    

Viisitoista astetta tänään aamulla Luumäen Taavetissa. Helteet vaikuttavat. Helteisen sään takia emme ole tehneet kahteen aamuun pururatalenkkiä. Ei ole tullut mieleen sekään, että lähtisi metsään poimimaan mustikoita ja etsimään sieniä. Aamuisin ennen seitsemää parvekkeemme on vielä varjossa ja siellä on ollut oikein hyvä olla. Olen viettänyt myös pitkät rupeamat läppäriä näpelöiden. Vanhan-tarina paisuu kuin itsestään. Sitä on eilisen jälkeen koossa kahdeksankymmentäneljä sivua. Helena on tehnyt muistiinpanoja ja piirtänyt joitain luonnoksia. Enimmän aikaa hän on kuitenkin istunut pyyhe niskassa keittiönpöydän ääressä katsomassa omalta läppäriltään sarjoja. Helena harkitsi sitäkin, kannattaako pestä lakanoita ja tyynyliinoja, kun ihminen hikoaa heti uudestaan, mutta eilen aamulla hän laittoi lakanat koneeseen ja minä vein ne ajastaan ulos narulle kuivumaan. Lainasin eilen kirjastosta teoksen Mark Twain Omaelämäkertani, jonka on eri editioiden pohjalta valinnut ja suomentanut Ville-Juhani Sutinen. Kustantaja on Savukeidas ja painovuosi 2011. Helena luki eilen Kalle Päätalon Iijoki-sarjan seitsemättä osaa, Ahdistettu maa. Minä luin loppuun Petter Sairasen lyyrisesti kirjoitetun romaanin Naali kulki tundran halki. Ei ole mahdotonta, että se oli hyvä kirja. Olen lukenut sen ennen ja Helena myös. Kirja on painettu 2006. Maanantai-iltana katsoimme pitkästä aikaa Kymmenen uutisia, koska jalkapallo oli tauolla. Uutisankkuri haastatteli meteorologia ja kysyi, mitä voi sanoa puolustukseksi katsojille, jotka antavat palautetta, että sääennusteet menevät aina pieleen? Meteorologi vastasi kärsivällisesti ja rauhallisesti, en muista sanatarkkaan mitä, mutta asiasisältönä oli, että sääilmiöt ovat aina paikallisia ja hetkellisiä ja siksi sääennusteet ovat vain summittaisia ennusteita. Helteet taitavat vaikuttaa moniin katsojiinkin.