Hyvää kesäisen viikon
alkua. Halusin laittaa tällaisen postauskuvan, koska siinä on kaksi loistavaa ja
mallikasta kirjankantta, Loimujen aikaan, Kalle Päätalon Iijoki-sarjan parhaimpia
kansia ja toisena Petter Sairasen romaanin, Naali kulki tundran halki, kansikuva,
jossa vallitsee hämärä pohjoinen kaamos. Helena sai vastikään luettua loppuun Loimujen
aikaan -teoksen ja minä kesäkirjani David Foster Wallacen The Pale Kingin ja siirryin
vaihteeksi Petter Sairasen viileämpään fiktiomaisemaan. Tänään aamuvarhaisena
oli kahdeksantoista astetta Luumäen Taavetissa. Hellettä. Eilen kävelimme
lämpimässä ja kosteassa säässä aamulenkkimme. Helenalla oli järjestelmäkamera
kaulassa ja vasemmassa kädessä ohut käsine, josta oli saksittu pois sormenpäät
ja jossa kädessä hän kannatteli kameraa. Käsine imi hien. Saimme muutamia hyviä
kuvia. Kirjoitin eilen sivun Vanhan-tarinaa. Verkkaan etenee. Helena teki
muistiinpanoja itselleen. Hän piirsi jotain, mutta kuulemma kynä pyörii
hikisissä sormissa. Illalla naisten em-jalkapallon lohkovaiheen viimeisissä
otteluissa Englanti voitti Walesin 6 - 1 ja Hollannin ja Ranskan välinen ottelu
päättyi 2 - 5. Huomenna on Kaunis kesäpäivä -blogissa postaus, jossa erittelen mietteitäni
David Foster Wallacen teoksesta The Pale King tai oikeastaan lukukokemukseni
siitä. Luin kirjan toisen kerran.
Tekstisi vangitsee hienosti paikan ja hetken hiljaisen voiman. Kuvauksessa Taavetista on läsnä sekä fyysinen ympäristö että tunnetila – kuin lukija kulkisi mukana, hengittäen samaa heinäkuun ilmaa. Erityisen vaikuttavaa on, kuinka arkiset havainnot muuttuvat lähes runollisiksi, osaksi suurempaa maisemaa. Tässä on paikallisuuden kauneutta ja läsnäoloa, jota ei voi lavastaa – se pitää elää ja kirjoittaa todeksi, kuten sinä teet.
VastaaPoistaKiitos kommentista. Sinä kirjoitat itse hyvin ja luistavasti. Helena ehti sanoa sen ensimmäisenä. Hyvää heinäkuuta sinne Seinäjoelle.
VastaaPoista