Taavetissa

     

Yhdeksän astetta tänään Marjan päivän aamuna Luumäen Taavetissa. Eilisiä puolukoita on postauskuvana. Onnea kaikille Marjoille. Keräsimme eilen reilun litran mustikoita. Puolukoiden annamme vielä kypsyä, kuvaamme vain niitä. Eilen tuli monenlaisia kuvaotoksia sekä metsästä että kylältä. Lähdimme ennen yhdeksää kaupalle ja olimme sopivasti Linnalantien varressa, kun rekka tuli täydessä tukkilastissa idän suunnasta. Helena otti kuvia kameralla ja minä kännykällä. Nuori tuttu rekkakuski sai Helenalta kesätervehdyksen, jossa rekka on kuvassa tulossa tietä pitkin ja saman tien Helena sai vastaukseksi kuvan vastapyydetystä hauesta. Hyvää kesää puolin ja toisin. Iltapäivällä Helena teki pannukakun, jonka kanssa oli mustikkasurvosta ja kermavaahtoa. Muokkasin päivän aikana muutaman sivun Vanhan-tarinaa. Illemmalla luin James Joycen sanailoittelua kirjassa Finnegans Wake. Helena teki eilen luonnoksia ja kirjasi ylös uusia maalausideoita. Hän luki loppuun Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kolmannentoista osan, Pohjalta ponnistaen ja pääsee tänään palauttamaan sen kirjastoon. Nuorikkoa näyttämässä on kotona valmiina odottamassa, mutta Helena aikoo lainata osan numero viisitoista, jos se on vielä hyllyssä. Kallen tarina on kysyttyä luettavaa.

Taavetissa

    

Yhdeksän astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Kasteinen kissankello postauskuvana. Kissankelloja on ilahduttavasti ympäriinsä Taavetissa, pihoilla ja pientareilla. Jos vertaa vaikka Helsingin Meilahteen, jossa on kallioista puistoa ja jossa kissankellojen luulisi viihtyvän, niin ikäväksemme huomasimme, että sieltä ne ovat jotenkin hävinneet. Ehkä ihmiset eivät ole noudattaneet maalaisjärjen neuvoa, että annetaan kaikkien kukkien kukkia. Kun ihminen puuttuu luonnon kulkuun, tuntuu, että siitä on aina huonot seuraukset luonnolle. Eilen teimme aamulenkin kamerat valmiina ja otimme kuvia. Helena on saanut sellaisen ajatuksen, että pitää saada kuva tukkirekasta täydessä lastissa ajamassa Linnalantietä Taavetin halki. Sen voisi lähettää tervehdykseksi tutulle rekkakuskille. Teimme sitä silmällä pitäen eilen iltapäivällä kolmannen ulkoilureissun ja satuimme istumaan sopivasti huoltamon kohdalla penkillä, kun pyöräkuormaaja jyristeli paikalle kiskomaan ojassa useita päiviä keula alaspäin olleen henkilöauton ylös. Sain siitä tapauksesta kuvan, mutta tukkirekkaa emme nähneet. Myöhemmin illalla kyllä parvekkeelta. Söimme eilen päivällä muikkuja, perunoita, porkkanoita ja tomaatteja. Helena teki päivän mittaan luonnoksia, katsoi samalla sarjoja läppäriltä ja luki välillä Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kolmattatoista osa

a, Pohjalta ponnistaen. Minä muokkasin Vanhan-tarinaa aamupäivällä. Iltapäivällä luin James Joycen teosta Finnegans Wake. Iltamyöhällä seurasimme Paris Saint-Germainin ja Tottenhamin välisen Super Cup -ottelun, joka päättyi tasan 2 – 2. Pelin ratkaisseissa rankkareissa Pariisi otti voiton.

Taavetissa

    

Yhdeksän astetta aamuaikaisin Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on klaffipiirongin työtasolla oleva kirjarivistö, kaksi Kalle Päätalon Iijoki-sarjan teosta, Pohjalta ponnistaen ja Nuorikkoa näyttämässä, Amita Parikhin Sirkusjuna, Maria Adolfssonin Välttämätön paha ja James Joycen Finnegans Wake. Luettavaa on, tuttuja ja tuntemattomia. Eilen olimme mustikassa ja samalla otimme muutamia elokuisia metsäkuvia. Yritin katsoa sienten alkuja metsänpohjassa, mutta ei näkynyt. Kunhan tulee muutama sateinen päivä, sienet nousevat. Heinäsirkka näkyi tienvarren heinikossa. Näin, en kuullut. Helena leipoi eilen aamupäivällä mustikkapiirakan murotaikinapohjalla. Ruoka oli valmiina, kukkakaalipaistosta ja raparperikiisseliä. Muokkasin Vanhan-tarinaa. Edistyin siinä, mutta sivuja ei karttunut lisää. Maanantain lehdestä olimme huomanneet kiertävän torikauppiaan ilmoituksen: Isoa muikkua, mustikoita, kanttarelleja ja muita luonnontuotteita. Aikataulun mukaan tiistaisin Taavetin torilla puoli neljä. Teimme siis eilen siihen aikaan toisen lenkin keskustaan, kilometrin päähän meiltä ja odottelimme muun toriväen kanssa penkillä ja nautimme kesästä. Auto tuli. Muikkuja oli jäljellä, kylmässä, jäähileitten keskellä styroxlaatikoissa. Ostimme kilon. Helena perkasi kalat ja laittoi uuniin paistumaan. En tiedä ehtikö hän eilen kaikilta talousaskareiltaan piirtämään, mutta hän luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kolmattatoista osaa. Pohjalta ponnistaen. Minä olen lukenut kauan sitten Iijoki-sarjan alkupään teokset, mutta sota-ajasta ja siitä eteenpäin vain muutamia yksittäisiä kirjoja. Eilen luin eteenpäin irlantilaisen James Joycen myöhäisteosta Finnegans Wake.

Taavetissa

    

Yksitoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Pienenevä kuu näkyy taivaalla pilvien välissä. Eilen teimme aamuraikkaan kuvauskierroksen. Helenalla oli järjestelmäkamera mukana, mutta nyt ei nähty rusakoita. Arvoimme postauskuvaksi tämän tutun maisemakohdan, kaistale Savitaipaleentietä kuutostieltä etelään. Helena palautti eilen kirjastoon yhden Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kirjan ja lainasi osan numero neljätoista, Nuorikkoa näyttämässä. Helena on innostunut kotimaisista kukkakaaleista. Hän kokkasi eilen uunipaistoksen, jossa oli kukkakaalien lisäksi perunoita ja porkkanoita munamaitoseoksessa. Paistoksen kanssa oli kanttarelleja pakkasesta. Helena lämmitti ne paistinpannussa. Lisäksi hän teki jälkiruuaksi raparperikiisseliä. Helena kokeili myös kuivattaa kukkakaalia. Minä muokkasin eilen iltapäivällä Vanhan-tarinaa. Sitä on kertynyt yhteensä satakolmekymmentä sivua. Sen jälkeen luin James Joycen teosta Finnegans Wake. Olen siinä sivulla kahdeksankymmentä. Helena alkoi lukea Päätalon Iijoki-sarjan kolmattatoista osaa, Pohjalta ponnistaen. Hän on sarjan puolivälissä.

Taavetissa

    

Kaksitoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Eilen aamulla olimme mustikassa. Litra kerrallaan. Postauskuvana on metsäinen kollaasi, jossa on mustikkaa, puolukkaa ja pihkaa valuva, vihreä kuusenkäpy. Helena puhdistaa marjat niin, että hän kokoaa kertyneet roskat pöydälle asetelmaksi ja kuvaa sen. Muokkasin eilen eteenpäin Vanhan-tarinaa. Verkkaista etenemistä. Luin eilen iltapäivästä alkaen James Joycen kirjaa Finnegans Wake. Olen lukenut sen kahdesti, vaikka muistin lukeneeni vain kerran ennen. Nyt, kolmannella lukukerralla, alan päästä paremmin jyvälle. Helena on saanut jo aiemmin tuntuman tekstiin. Mietin sitä, että olen lukenut ehkä väärin tätä kirjaa ja että sitä on luettava hitaasti, poikkeuksellisen hitaasti, lause kerrallaan ja kurkistellen ja etsien sivumerkityksiä ja vihjeitä. Ja kun laskee kirjan kädestään, keskeyttää välillä lukemisen ja palaa siihen myöhemmin, silloin on hyvä kerrata jo luettua. Helena teki eilen luonnoksia, katsoi sarjoja läppäriltä ja luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kahdettatoista osaa, Tammerkosken sillalla. Yöllä kuu paistoi. Johonkin aikaan sen näki suoraan sängystä.