Taavetissa

    

Yhdeksän astetta aamuaikaisin Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on klaffipiirongin työtasolla oleva kirjarivistö, kaksi Kalle Päätalon Iijoki-sarjan teosta, Pohjalta ponnistaen ja Nuorikkoa näyttämässä, Amita Parikhin Sirkusjuna, Maria Adolfssonin Välttämätön paha ja James Joycen Finnegans Wake. Luettavaa on, tuttuja ja tuntemattomia. Eilen olimme mustikassa ja samalla otimme muutamia elokuisia metsäkuvia. Yritin katsoa sienten alkuja metsänpohjassa, mutta ei näkynyt. Kunhan tulee muutama sateinen päivä, sienet nousevat. Heinäsirkka näkyi tienvarren heinikossa. Näin, en kuullut. Helena leipoi eilen aamupäivällä mustikkapiirakan murotaikinapohjalla. Ruoka oli valmiina, kukkakaalipaistosta ja raparperikiisseliä. Muokkasin Vanhan-tarinaa. Edistyin siinä, mutta sivuja ei karttunut lisää. Maanantain lehdestä olimme huomanneet kiertävän torikauppiaan ilmoituksen: Isoa muikkua, mustikoita, kanttarelleja ja muita luonnontuotteita. Aikataulun mukaan tiistaisin Taavetin torilla puoli neljä. Teimme siis eilen siihen aikaan toisen lenkin keskustaan, kilometrin päähän meiltä ja odottelimme muun toriväen kanssa penkillä ja nautimme kesästä. Auto tuli. Muikkuja oli jäljellä, kylmässä, jäähileitten keskellä styroxlaatikoissa. Ostimme kilon. Helena perkasi kalat ja laittoi uuniin paistumaan. En tiedä ehtikö hän eilen kaikilta talousaskareiltaan piirtämään, mutta hän luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kolmattatoista osaa. Pohjalta ponnistaen. Minä olen lukenut kauan sitten Iijoki-sarjan alkupään teokset, mutta sota-ajasta ja siitä eteenpäin vain muutamia yksittäisiä kirjoja. Eilen luin eteenpäin irlantilaisen James Joycen myöhäisteosta Finnegans Wake.