Taavetissa

    

Yhdeksän astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Kasteinen kissankello postauskuvana. Kissankelloja on ilahduttavasti ympäriinsä Taavetissa, pihoilla ja pientareilla. Jos vertaa vaikka Helsingin Meilahteen, jossa on kallioista puistoa ja jossa kissankellojen luulisi viihtyvän, niin ikäväksemme huomasimme, että sieltä ne ovat jotenkin hävinneet. Ehkä ihmiset eivät ole noudattaneet maalaisjärjen neuvoa, että annetaan kaikkien kukkien kukkia. Kun ihminen puuttuu luonnon kulkuun, tuntuu, että siitä on aina huonot seuraukset luonnolle. Eilen teimme aamulenkin kamerat valmiina ja otimme kuvia. Helena on saanut sellaisen ajatuksen, että pitää saada kuva tukkirekasta täydessä lastissa ajamassa Linnalantietä Taavetin halki. Sen voisi lähettää tervehdykseksi tutulle rekkakuskille. Teimme sitä silmällä pitäen eilen iltapäivällä kolmannen ulkoilureissun ja satuimme istumaan sopivasti huoltamon kohdalla penkillä, kun pyöräkuormaaja jyristeli paikalle kiskomaan ojassa useita päiviä keula alaspäin olleen henkilöauton ylös. Sain siitä tapauksesta kuvan, mutta tukkirekkaa emme nähneet. Myöhemmin illalla kyllä parvekkeelta. Söimme eilen päivällä muikkuja, perunoita, porkkanoita ja tomaatteja. Helena teki päivän mittaan luonnoksia, katsoi samalla sarjoja läppäriltä ja luki välillä Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kolmattatoista osa

a, Pohjalta ponnistaen. Minä muokkasin Vanhan-tarinaa aamupäivällä. Iltapäivällä luin James Joycen teosta Finnegans Wake. Iltamyöhällä seurasimme Paris Saint-Germainin ja Tottenhamin välisen Super Cup -ottelun, joka päättyi tasan 2 – 2. Pelin ratkaisseissa rankkareissa Pariisi otti voiton.