Heräsin aamulla
vähän ennen kellonsoittoa. Olin rakennustyömaalla, jossa kännykkä ei toiminut. Se
ei saanut tukea. Eilen reaalimaailmassa, Luumäen Taavetissa, ilahduimme, sillä penkit
olivat ilmestyneet katukuvaan. Hienoa. Huonojalkaiset voivat levähtää välillä
kylällä liikkuessaan. Helena istui poseeraamaan sepän pajan viereiselle penkille.
Otin kuvan. Eilen, kun palasimme aamulenkiltä, kurki lensi Joukolantien yli. Pihalla
näin pääskysiä korkealla taivaalla, mutta Helena ei erottanut niitä. Hän näki niitä,
kun lähdimme kauppareissulle ja pääskysiä lensi matalammalla risteyksen
kohdalla. Sitten Helena kuuli käen kukkuvan, kuuli monta kertaa, mutta minä en
kuullut. Toinen kuulee ja toinen näkee. Urheilukentällä kunnantaloa vastapäätä
oli telttoja, ihmisiä ja koiria. Koiraväen tapaaminen. Helena oli ottanut
edellisenä iltana pakastimesta valmiiksi sulamaan puolikkaan ahvenkukkoa ja hän
lisäsi ateriaan lyhyttä makaronia, kukkakaalia, porkkanaa, yrttejä ja ruokakermaa
ja laittoi kaikki uuniin hautumaan. Kirjoitin eilen aamulla muutaman rivin
jatkoa Vanhan-tarinaan. Helena piirsi päivän aikana luonnoslehtiöönsä,
pääskysiä ja tuomenkukkia. Hän lainasi kirjastosta Pirkko Arhippan dekkarin
Kuoleman koordinaatit. Minä luin eilen kuusikymmentä sivua Marguerite Youngin
mielikuvituksekasta ja kiehtovaa romaania Miss MacIntosh, My Darling.





















































