Taavetissa

 

Yhdeksäntoista astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvassa on tukkirekka kuorma päällä huoltoasemalla. Pysähdymme aina, kun tukkirekka ajaa täydessä lastissa Linnalantietä ja puun haju leviää auton jäljessä. Teimme eilen aamulenkin Kivimäen puolelle ja palasimme kirjaston kautta kaupalle. Lainasin Eeva Joenpellon kirjan Ralli vuodelta 1959. En ole lukenut sitä ennen, mutta Helena on. Muutin eilen Tipit -tarinassa tavuviivoja ajatusviivoiksi. Tein työn vaikeamman kautta ja vasta myöhemmin luin neuvot oikein ja ymmärsin helpomman tavan. Oppiminen on välillä hitaampaa. Helena piirsi eilen aamulla, kirjoitti vanhalla Lenovolla, ratkoi ristikoita ja muuta tavallista. Luimme eilen iltapäivällä ääneen Don DeLillon romaania Alamaailma. Myöhemmin Helena luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan toista osaa Tammettu virta. Unilukemisena hänellä oli Fay Weldonin Minuahan et unohda. Minä luin Dario Fon kirjaa Ensimmäiset seitsemän vuottani ja muutama niiden lisäksi. Katsoimme iltamyöhällä Aki Kaurismäen nuoruudenelokuvan Calamari Union.

Taavetissa

    

Yksitoista astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuva on otettu eilen Koulutiellä. Teimme eilen aamulenkin kirjaston kautta Marttilantielle, Palolammelle, Koulutietä Linnalantielle ja kaupalle. Otimme muutamia kuvia. Helena lainasi Kalle Päätalon Iijoki-sarjan toisen osan, Tammettu virta. Hän otti toiseksi lukukirjaksi, unilukemiseksi omasta hyllystämme Fay Weldonin kirjan Minuahan et unohda. Minä luin aamupäivällä ja myöhään iltapäivällä Tipit -tarinaa ja sain käytyä sen läpi. Sivuja on 85. Luimme myös ääneen Don DeLillon romaania Alamaailma. Helena piirsi päivän mittaan jonkin verran, katsoi sarjoja läppäriltä ja ratkoi ristikoita. Samat askareet ja ajankulut täyttävät päivämme. Illalla saunan jälkeen luin Dario Fon muistelmia kirjassa Ensimmäiset seitsemän vuottani ja muutama niiden lisäksi.

Taavetissa

    

Yliopiston almanakan mukaan tänään on Holokaustin uhrien muistopäivä. Valitsimme aiheeseen sopivaksi postauskuvaksi Helenan tummasävyisen akvarellin. Tosin ei voi aina tietää varmaksi, että valikoitu kuva ilmestyy postaukseen. Eilen piti olla muraali postauskuvana, mutta kuvana olikin vanha kuvaotos, jossa on sinisellä lautasella kaksi pullansiivua päällystettynä kermavaahdolla ja mustikoilla ja puolukoilla, ”köyhiä ritareita”. Haitanneeko mitään, kun käyntejä tuli ilahduttavan paljon. Tänä aamuna oli yhdeksän astetta pakkasta Luumäen Taavetissa. Eilen aamulla kahdeksan jälkeen vein matot ulos, levitin ne lumelle, kääntelin, tamppasin telineellä ja jätin puoleksi tunniksi raikastumaan. Luin pitkin päivää Tipit -tarinaa. Helena piirsi luonnoksia, ratkoi ristikoita ja pelasi pasianssia. Aamupäivän satoi hiljakseen lunta. Kävelimme Linnalantien jalankulkuväylää Haminantien alikululle asti ja käännyimme takaisin. Helena valmisti eilen lounaaksi ”säästöviikon pataa”, keitettyjä makaroneja, jauhelihaa ja tomaatteja ja mausteita. Ruuasta jäi osa pakastettavaksi. Pilvipeite rakoili eilen iltapäivällä ja aurinko näyttäytyi ja puolikas kuu. Luimme ääneen kahden tunnin ajan Don DeLillon romaania Alamaailma. Helena luki illalla loppuun Kalle Päätalon Iijoki-sarjan ensimmäisen osan Huonemiehen poika. Minä aloin lukea Dario Fon kirjaa Ensimmäiset seitsemän vuottani ja muutama niiden lisäksi. Fo palkittiin kirjallisuuden nobel-palkinnolla 1997.

Taavetissa

    

Kymmenen astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on Taavetin koulukeskuksen ulkoseinän muraali lumisateessa. Otimme kuvan eilen, kun kiersimme kauppareissulla Palolammen ja koulun kautta. Helena piirsi eilen luonnoksia ja teki akvarelleja, ratkoi ristikoita, katsoi sarjoja läppäriltä ja kutoi hetken aikaa, kun luin ääneen Don DeLillon romaania Alamaailma. Minä sain muokattua Tipit -tarinan kertaalleen läpi. Tekstiä on 84 sivua eli siitä karsiutui jonkin verran pois. Eilen illemmalla Helena luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan ensimmäistä osaa Huonemiehen poika. Minä luin loppuun Haruki Murakamin kirjan Mistä puhun, kun puhun juoksemisesta. Iltamyöhällä meille näytettiin televisiosta nhl-jääkiekkoa ja perään nfl-jalkapalloa, Denver Broncos vastaan New England Patriots. Ottelu päättyi lukemiin 7-10. Minä katsoin puoliväliin ja Helena loppuun asti.

Taavetissa

    

Kaksitoista astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on kuuden kuvan kollaasi kuluvalta tammikuulta. Opin uusia juttuja kännykästäni ja ehkä myös paremmin käyttämään sitä. Oppiva ihminen. Tai kaikkea uutta ja pidemmälle kehittynyttä tulee tarjolle uusien päivitysten myötä. Muokkasin eilen aamulla Tipit -tarinaa. Helena piirsi luonnoksia eri aiheista, ratkoi ristikoita ja katsoi sarjoja läppäriltä. Teimme eilen aamukävelyn Linnalantietä itään Kivimäkeen ja takaisin kirjastoon ja kaupalle. Helena valmisti lounaaksi korvasienipiiraan. Sitä jäi puolet tälle päivälle. Eilen iltapäivän aluksi luimme ääneen yli kolmekymmentä sivua Don DeLillon romaania Alamaailma. Lopetimme sivulla viisisataa. Illemmalla ja unilukemisena Helenalla oli Kalle Päätalon Iijoki-sarjan avausosa Huonemiehen poika. Minä luin Haruki Murakamin mielenkiintoista kirjaa Mistä puhun, kun puhun juoksemisesta. Kirjan kirjoittamisajankohdasta on kaksikymmentä vuotta. Missä kunnossa Murakami on nyt? Vieläkö hän juoksee maratoneja?

Taavetissa

    

Kaksitoista astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on vanha makasiini urheilukentän laidalla. Lunta satoi eilen hiljalleen koko päivän. Aamulla Helena piirsi luonnoksia. Minä muokkasin Tipit -tarinaa. Kaksi kuukautta sitten aloin muokata tarinaa uusiksi. Sain yhdenlaisen version valmiiksi kuukausi sitten, mutta luovuin siitä ja jatkoin muokkaamista, muutin suuntaa, painopistettä. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Don DeLillon romaania Alamaailma, kun ovikelloa rimputettiin ja oveen paukutettiin jämerästi. Palokunta oli pihalla. Tätä ei ollut tapahtunut ennen. Joku tai jokin oli tehnyt palohälytyksen. Syyn kuulee varmaan aikanaan. Olimme siinä vaiheessa kirjassa kuumalla ja tuulisella suola-aavikolla, jossa on perinteisesti räjäytetty ydinlatauksia ja niiden seurauksena on esiintynyt jälkeenpäin kaikenlaisia tauteja, epämuodostumia ja hengenmenoja. Olemme lukeneet nyt puolet Alamaailmasta. Historiakatsaus on menossa vuoden 1974 kesässä ja loittonee harppaus kerrallaan taaksepäin. Helena kutoi kuunnellessaan. Hän luki illalla ja unilukemisena Kalle Päätalon Iijoki-sarjan ensimmäistä osaa Huonemiehen poika. Manne on syntynyt. Minä luin Haruki Murakamin kirjaa Mistä puhun, kun puhun juoksemisesta. Normaalia tekstiä, jos vertaa J.D.Salingerin Frannyyn ja Zooeyhin. Illalla näimme televisiosta jääkiekkoa, TPS vastaan Pelicans. Ottelu päättyi jatkoajalla 3-4.

Taavetissa

    

Kymmenen astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Hienoa talvisäätä. Eilen aurinko paistoi iltapäivällä pilvien välistä hetken ennen kuin painui mailleen. Illalla näkyi hetkittäin kapea kuunsirppi matalalla länsitaivaalla. Postauskuvana on luvussa olevia ja vasta lainattuja kirjoja potrettina. Dario Fo -nimen olen kuullut, italialainen näytelmäkirjailija. Oletan, että hän on kirjankannen maalauksen nuorukainen. Muut kirjat kehystävät tätä värikästä ja ilmeikästä hahmoa. Helena teki eilen luonnoksia, ratkoi ristikoita, pelasi pasianssia, katsoi sarjoja läppäriltä ja luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan ensimmäistä osaa Huonemiehen poika. Tämä kirja, uusi painos ja uusi kansikuva, tuli meille Helsingin Pikku-Huopalahdessa asuessamme. Kirja oli Munkkiniemen kirjaston asiakkaiden kierrätyshyllyssä ja otimme sen haltuumme, vaikka olimme antamassa ja laittamassa pois kirjojamme. Kirjojen karsiminen tarkoittaa valikoiman pienentämistä. Emme ole luopumassa omista lempikirjoistamme. Luemme niitä uudestaan ja uudestaan. Muokkasin eilen aamulla Tipit -tarinaa. Kauppareissulla kävelimme Linnalantietä Kivimäkeen ja takaisin. Haminantien alikulun kohdalla tukkirekka kääntyi sopivasti kuvattavaksi risteyksessä ja penkassa oli pieniä ”lumienkeleitä”. Eilen iltapäivällä luimme ääneen parin tunnin ajan Don DeLillon romaania Alamaailma. Helena piirsi kuunnellessaan ja alkoi sitten kutoa. Illemmalla luin loppuun J.D.Salingerin romaanin Franny ja Zooey. Outo kirja. En erityisemmin pitänyt siitä, mutta samalla koin sen stimuloivan mielikuvitustani. Noin kirjallisesti arvioiden pidin sitä pikkumaisena näpertelynä. Kirja ei kunnolla edennyt, vaan kieriskeli henkisesti onnettomien ihmisten elämäntuskassa.